Reilu parikymppisenä tein töitä freelancerina viittomakielentulkkina. Erään työkeikan jälkeen sain tekstiviestin vieraasta numerosta. Viestissä tiedusteltiin, olenko se joka oli tulkkina juuri tuossa tilaisuudessa. Vastasin olevani, koska oletin kysymyksen liittyvän johonkin tulkkaukseen liittyvään. Aloin kuitenkin saada numerosta ahdistavia ja yksityiskohtaisen tarkkoja viestejä, joissa kuvailtiin vartaloani ja asioita joita viestien lähettäjä tahtoisi minulle tehdä.
Tajusin, että viestien lähettäjä oli saanut yhteystietoni numerotiedustelusta ja olisi samalla saanut tietää osoitteenikin. Asuin kämppikseni kanssa, jota minun oli varoitettava. Pitkän aikaa tulimme kotiin aina tarkkaan katsoen onko joku odottamassa ovella. En uskaltanut avata ovikellon soidessa, vaan pyysin ystäviä aina soittamaan tullessaan kylään.
Soitin tulkkauksen välittäneeseen keskukseen. Kerroin tapahtuneesta. Sain kuulla, että samassa paikassa oli ennenkin ollut vastaavia tapauksia. Tästä ei kuitenkaan ollut minua varoitettu eikä tilanteelle oltu kiinnostuneita tekemään mitään. En saanut keskuksesta mitään apua tai tukea. Ilmoitin, että minua olisi turha lähettää kyseiseen paikkaan tulkiksi enää toiste.
Olen jälkikäteen miettinyt paljon, miksi en ymmärtänyt tehdä ilmoitusta poliisille? Miksi kukaan kenelle kerroin, ei ymmärtänyt neuvoa minua tekemään rikosilmoitusta? Millaisessa yhteiskunnassa olen elänyt ja kasvanut, että moinen kuitataan ikävänä välikohtauksena, mutta kukaan ei osaa toimia eikä nimetä tapahtunutta rikokseksi?
Luulen tapahtuneella olleen iso merkitys siihen, että toimin tulkkina vain muutaman vuoden jonka jälkeen vaihdoin alaa. Aloin jännittää keikoille menemistä ja freelancerina toimimisen turvattomuus kävi sietämättömäksi.
Talletin viestit lähettäneen numeron puhelimeeni nimellä Pervo Kyttääjä. Puhelimen vaihtuessa numero hautautui jonnekin ja unohdin tapahtuneen. Kun pari vuotta sitten otin käyttöön Watsapin, Pervo Kyttääjä ilmeistyi yhteystietoihini kuvan kanssa. Ahdisti.