Käyn ruokakaupassa. Huomaan vaivihkaa, että vieras mies katsoo minua sellaisella intensiivisellä katseella. En omasta mielestäni vastaa katseeseen. Mies kuitenkin seuraa minua kaupasta ja kävellessäni kotia hän tulee vierelleni ja esittelee itsensä, sanoo minua kauniiksi ja pyytää mun numeroa. Sanon ei kiitos, ei kiinnosta, katsomatta häntä. Hän ei lähde. Sanon jälleen ”ei kiinnosta” ja olen kylmempi. Hän jatkaa seuraamista, puhuu korvaan. Jankuttaa sitä puhelinnumeroa. Kehuu. Sanon toistuvasti ei. Hän kuitenkin seuraa minua kerrostalon oven eteen asti. Saan aukaistua oven ja kiiruhdan sisälle rappuun. Sain suljettua ulko-oven ilman että hän pääsee sisälle. Käännän selän ja toivon että en enää ikinä näe häntä. Pelottaa. En enää kohtaan häntä.