Olin pikkulapsi, pulkkamäki-ikäinen. Laskettiin iltahämärässä kaverien kanssa syrjäisessä mäessä pulkilla, oli tosi hauskaa. Kun väsytti, kivuttiin mäen päälle, naksaistiin viereisen talon räystäästä kaikille isot jääpuikot ja köllöteltiin pulkissa imeskelemässä niitä, melkein kuin jäätelöä olis saanut. Yhtäkkiä kulman takaa lensi lumikökkö, ja kuului vihellys. Ihmeteltiin. Toinen kökkö, vihellys. Ja taas. Noustiin ylös ja kurkattiin ihmeissämme kulman taa – runkkari oli tullut sinne ja houkutteli meitä lumikököillä katsomaan. ”HAISTA PASKA!” huusin, se oli ehkä ensimmäinen kerta kun sanoin niin. Tärisin järkytyksestä, juostiin kovaa pois. Joku pienemmistä alkoi itkeä: ”meiän pulkat jäi sinne!” Selitin että ei hätää, haetaan ne huomenna. ”Mutta entä jos se tekee jotain kauheaa niille pulkille” pieni itki. Kotona kerroin vanhemmille. Lähdin isän mukaan näyttämään missä ukko oli ollut, oli tietty jo lähtenyt mutta saatiin pulkat mukaan. Ei enää ikinä menty sinne mäkeen vaikka se oli ollut meidän suosikkipaikka.