Jossain vaiheessa yläastetta samalla luokalla ollut poika alkoi puristella takamustani tai rintaani erilaisissa tilanteissa: välitunnilla, ruokajonossa, oppitunnilla… toisinaan hän tunki kättään housuihini edestä tai takaa. Reagoin vetämällä hänen kätensä pois tai siirryin itse sivuun niin, ettei hän yltänyt koskemaan.

En pitänyt tilanteita ahdistavina, olin lähinnä hämmentynyt, mistä oikein oli kyse. Kuvittelin hänen olleen kiinnostunut (ja ehkä hän olikin) eräästä toisesta luokkalaisestani ja laitoin käytöksen teini-iän piikkiin. Jossain vaiheessa kuulin kaveriltani (ainoalta, jolle pojan koskettelusta kerroin ja jota vannotin olemaan kertomatta siitä kellekään), että tyyppi puristeli/kosketteli montaa muutakin yläasteelaista tyttöä.
Päällimmäisenä minulla oli koko ajan olo, että en halua tehdä tästä numeroa tai järjestää kohtausta tai joutua huomion kohteeksi tämän takia. Jatkoin vain tyypille juttelua normaalisti ja vetäydyin kauemmaksi, jos kähmintä kävi liian tunkeilevaksi. En halunnut myöskään nolata toista. Kaiken huipuksi olin ehkä jopa jollainlailla otettu ”huomionosoituksesta”, vaikken ollutkaan pojasta kiinnostunut. Ja samalla laitoin kähmimisen ”tyhmän teini-iän” piikkiin.

Vasta paljon myöhemmin tajusin, että ei ikä tai mikään todellakaan oikeuttanut poikaa koskemaan minuun ilman lupaa. Että todellakin olisi ollut ok sanoa ääneen, että lopeta ja järjestää ”kohtaus”. Ja huomionosoitus voi olla jotain oikeasti kivaa, ei sitä, että minua puristellaan lupaa kysymättä ja estelystä huolimatta.

Ajattelin myös vuosia, että olenpas ollut onnekas, kun en ole koskaan itse kohdannut seksuaalista ahdistelua. Vasta parikymppisenä tajusin, että olenpas. Ensimmäisenä muistan tuon yläasteaikaisen kähmimisen. Myöhemmältä ajalta muistan esim. ”do you wanna suck my cock”-tyyppisiä ehdotuksia. Paljolta olen kyllä säästynytkin ja toisaalta luultavasti monet tilanteet olen ohittanut ja unohtanut ihan normaalina käytöksenä.

Mutta ei niiden todellakaan pitäisi olla ok ja normaalia. Minua suututtaa ihan suunnattomasti, että opin jo lapsena pitämään ahdistelua normaalina käytöksenä, osana tavallista elämää ja että niin oppivat monet muutkin. Että niin jotkut pojat tai miehet vain tekevät: koskevat ilman lupaa, ehdottelevat kaikenlaista. Että se on ihan ok, niin ne sitä kiinnostusta/ihastusta vaan ilmaisee. ”Rakkaudesta se hevonenkin potkii” ja muuta paskaa.

Mutta tasan ei enää. Enää en usko niin.

Flirttailu ja ahdistelu on kaksi ihan eri asiaa. Kiinnostusta voi osoittaa toista ja toisen koskemattomuutta kunnioittaen. Ja ei ikinä, ikinä ole uhrin syy tai häpeä, jos joutuu seksuaaliseen ahdistelun tai väkivallan kohteeksi.

Toivon ja uskon, että #memyös ja #metoo ja kaikki tämä iskostaa sen yhä useamman ihmisen mieleen. Lasten, nuorten ja aikuisten. Ahdistelijoiden, uhrien ja sivustakatsojien.