Luetutin graduani eräällä arvostetulla suomalaisella sosiaalitieteiden tutkijalla, jota en tuntenut kovin hyvin, sillä hän oli juuri muuttanut yhteisökotiimme. Emme keskustelleet kauaakaan, kun hän tarttui kiinni rinnoistani. Olin niin järkyttynyt, että en saanut sanaa suustani. Häirintä toistui vielä toisenkin kerran, järkyttyneen hiljaisuuteni kera.

Samoihin aikoihin minulla oli syntymäpäivä, ja sisaruksiani oli kylässä, juttelin heidän kanssaan oman huoneeni ovensuussa. Tämä äijä tuli taakseni seisomaan ja työnsi polvensa syvälle jalkojeni väliin. Näin silmissäni kuinka muutuin Peppi Pitkätossuksi ja seurasin miestä kotimme keittiöön. ”Lopeta tuo!!” sanoin miehelle vihasta kihisten. ”Mikä…?” mies yritti. Tuijotin häntä hiukset pystyssä raivosta sanomatta sanaakaan. ”Ei toistu enää koskaan.” hän änkytti. Ja muutti onneksi pian pois yhteisöasunnostamme, jossa en koskaan tätä ennen, enkä tämän jälkeen kokenut vastaavaa paskaa