Kerran toin baarista kotiin yhden tutun tutun. Tosi mukava mies ja meillä synkkas, mietin et ihan mukava yhden illan juttu luvassa. Kotona kaikki menikin mukavasti ensi alkuun. Sitten se sanoi, et hän tykkää vähän rajummasta. Sanoin et okei, mitä sä tarkoitat sillä. Se sanoi et hän näyttää, et sano vaan sit jos menee liian rajuksi. Sit se tarttu mua kurkusta ja kuristi mua niin lujaa, et en saanu sanaa suustani. Lopulta multa meni kai taju tai ainakin kaikki oli vaan tosi sekavaa ja hämärää.

Kun virkosin, jätkä oli saanut oman osuutensa hoidettua, käänsi kylkeä ja alkoi nukkua. Mä pelkäsin sen jälkeen seksiä varmaan vuoden. Joskus vieläkin pelkään.

En tiedä meneekö tää tän kampanjan piiriin, mutta ainakin alentavin kokemus mikä mulla on. Poikaystävä palasi parin päivän riiailureissun jälkeen kotiin. Selkä jonkun toisen raapima. Teki kuulemma kipeää, pyysi rasvaamaan ne jäljet. Ja mä rasvasin. Tämä ei ollut mitään ahdistelua, mutta uskon et jos kaikkea mun kokemaa ja median tuomaa kuvaa ei ois ollut, olisin komentanut sen jätkän kalppimaan vittuun jo ajat sitten. Enkä katsellut tota touhua kolmea vuotta. Lopullisesti välit tähän jätkään muuten meni, kun se kertoi jo eron jälkeen mun olevan sen verran nätti, että hän ei tumppaisi tupakkaa mun naamaan. Mulla ei ollut viel rohkeutta tehdä mitään, mut mun miespuolinen ystävä hoiti välien katkaisun mun puolesta ja ripitti jätkää huolella. Vähän aikaa sitten kuulin, et tää tyyppi oli nähnyt sattumalta mun veljeä ja pyysi kertomaan mulle terveisiä. Näin painajaisia kun veli kerto.