Olen aina kokenut, että olen päässyt kovin helpolla muihin naisiin verrattuna. Inhottavia kokemuksia kuitenkin riittää, suhteellisen harmittomista ja lievistä aina vakaviinkin asti. Mieleni tekee pyytää anteeksi tekstini hurjaa pituutta – en kuitenkaan enää halua pyydellä anteeksi sitä, että otan liikaa tilaa ja puhun liian paljon.

Kehoani seksualisoitiin ensimmäisen kerran noin kymmenen vuoden iässä. Olin juuri saanut ensimmäiset pillifarkkuni, jotka siihen aikaan olivat juuri tulleet muotiin. Olin aivan innoissani, olin vihdoinkin edes vähän trendikäs. Pyöräilin naapurustossani, kun kuulen tien toiselta puolelta, jalkapallokentältä, kun joku poika huutaa “hyvä perse!”. En osaa jälkikäteen arvioida pojan ikää, teini-ikäinen luultavasti. Olin kovin hämilläni, mutta en osannut vielä ottaa asiaa kovin vakavasti.

Kolmos- tai nelosluokalla istuin bussissa, matkalla kouluun. Viereeni istuu aikuinen mies, joka kantaa isoa laukkua – hän asettaa laukun väliimme. Hetken kuluttua tunnen, että hänen kätensä hakeutuu reidelleni – 10-11-vuotias minä ehtii spekuloida, josko hän yrittää vaikka varastaa housujeni taskusta jotain. Havahdun kuitenkin pian siihen, että hän kourii haaroväliäni. Jähmetyn täysin, enkä saa sanottua mitään protestoidakseni – hyvin yleinen reaktio seksuaalisen väkivallan uhreille, iästä riippumatta. Istun siinä koko 10-minuuttisen bussimatkan ajan, toivoen vain että koko tilanne olisi pian ohi. Kouluni kohdalla nousen hiljaa bussista ja kerron tarinan muutamalle luokkatoverille (tytöille), ja muistan olleeni lähinnä huvittunut – en osannut käsittää miksi aikuinen ihminen tekisi sellaista. Nykyään, kun ajattelen tuota päivää, jokin eläimellinen, omankädenoikeuteen taipuvainen osa itsestäni unelmoi siitä, että olisin pienillä lapsen kätösilläni kaivanut repustani kuulakärkikynän ja iskenyt sen tämän pedofiilin henkitorveen. Mutta sehän olisi liioittelua, eli tukahdutan itsessäni nämä ajatukset.

Kuudes- ja seitsemäsluokkalaisena eräs poika luokaltani otti tehtäväkseen kiusata minua siitä, että olin täysin tissitön (olin lapsena kovin laiha). Hän siis tosissaan vaikutti melkein henkilökohtaisesti loukkaantuneelta siitä, ettei kehoni ollut kehittynyt hänen toivomaansa suuntaan, tämä ventovieras kusipää. Vuosia myöhemmin satumme olemaan samassa baarissa, ja hän lähestyy minua. Hän oli nähnyt minut televisiossa (olin ollut ei-niin-vakavamielisessä mallikilpailussa, catwalkilla alusvaatteisillani). Kuulemma olin nykyään hyvin seksikäs. Kiitti, kiva että nyt kelpaan.

Seison kaksikymppisenä itkien baarin ulkopuolella, yritän rauhoittua ja saada happea. Ohitseni kävelee muutama minua vähän vanhempi mies, humaltuneena, ja kuulen heidän keskustelustaan tyyliin “…pitäisi tänään pillua saada” johon toinen, minut nähdessään, toteaa että “no tuossahan olisi”. Okei. Ei edes “nainen”. Vaan tuossa on “pillua”. Ei-laskettava ainesubstantiivi.

Kaveriporukan yöpyminen kämpässä. Monet meistä nukkuvat lattialla sikin sokin, tunnelma on melkein herttainen. Olen ensimmäinen, joka asettuu lattialle lepäämään, kun muut vielä juovat ja keskustelevat. Silmäni ovat kiinni, mutta olen vielä hereillä, ja kuuntelen rauhoittavaa puheensorinaa. Eräs miespuolisista tuttavistani toteaa toiselle, että onpa [nimi] tuossa kovin kauniin näköisenä. Olin ehdottomasti imarreltu – vau, enpä olisi uskonut juuri tämän tyypin pitävän minua edes marginaalisen viehättävänä (korostan – en siis ollut millään tavalla kiinnostunut hänestä). Ilta muuttuu aamuyöksi ja muutkin asettuvat nukkumaan – kyseinen mies asettuu viereeni, eikä se haittaa minua. Aamulla herään siihen, että olemme tämän tyypin kanssa lusikka-asennossa. Edes tämä ei häirinnyt minua, koska tietenkin kavereiden halailu on kivaa, varsinkin kun nukkuu kylmällä lattialla. Mutta sitten hänen kätensä hakeutuu alushousuihini. Tässä vaiheessa havahdun, tartun häntä salamannopeasti ranteesta, ja hän tajuaa vinkkini. Ja siihen se jää. En koskaan ärähtänyt hänelle, en pyytänyt selitystä. Hyväksyin tilanteen täysin normaalina, koska “hän nyt tunnetusti on vähän sellainen naistennaurattaja”.

Nämä, ja liian monta muuta “pientä” asiaa – en luultavasti edes muista kaikkia. Huorittelua. Väkisin suutelua koska “rakastan sua niin paljon”. Se tunne, että on julma pihtari kun ei heti uskalla harrastaa seksiä uuden poikaystävän kanssa. “Ciao, bella!” huudettuna 13-vuotiaalle lukemattomia kertoja. Limaiset ala- ja yläasteopettajat joiden pedofiliaa katsottiin läpi sormien koska ”he nyt ovat vähän sellaisia”. Häpeää, itsensä syyllistämistä, “mitäpä laitoin tänään mekon päälleni”. Ei enää. Ei enää ikinä.