Olin lukioikäinen ja olimme viettämässä iltaa vanhempieni kahden tuttavaperheen kanssa. Yksi miehistä kännispäissään kopeloi mua takapuolesta kaikkien edessä, eikä kukaan sanonut mitään. Mun oma isä oli kuollut ehkä paria kuukautta aiemmin. Kaikki esittivät kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Mä en osannut sanoa enkä tehdä mitään.

Olen jo yli 40v. eikä asiasta ole koskaan puhuttu. Olen aivan varma, että jos otan tän asian puheeksi mutsin kanssa, niin se esittää, ettei se muista mitään. Tai sitten se itse heittäytyy uhriksi, että ai nyt sekin on sitten hänen vikansa, että se äijä kävi sun takamukseen kiinni. Miten nöyryyttävältä toi kaikki tuntuu. Ja tämä on pientä verrattuna siihen, mitä täällä on moni sisko kokenut. No, ei niillä aikuisillakaan ollut varmaan mallia, miten toimia.

Sovitaan, että me puututaan heti, pienemmästäkin, vaikka pahantekijä menettäis kasvonsa, vaikka bileet menis persiilleen. Iskostetaan näitä sanoja meidän ja meidän lasten selkärankaan: LOPETA, IRTI, MENE POIS, MÄ VIEN TÄMÄN ETEENPÄIN, MÄ TEEN SUSTA ILMOITUKSEN.