Ensimmäinen muistiini jäänyt kerta kadulla tapahtuneesta huutelusta on kun olin n. 12-vuotias. Olimme juuri tulleet äitini kanssa kauppakeskuksen parkkipaikalle ja nousseet autosta (myös nuoremmat sisarukseni olivat mukana), kun ohi ajoi pakettiauto. Pakussa oli kaksi miestä, epäilemättä nuoria, jotka avasivat ikkunan ja vihelsivät minulle. Hämmennyin tietysti. Äitini totesi, että ”kivahan se on, että vähän vanhemmatkin huomioi”.

Tilanne jäi mieleeni enemmän hämmennyksen kuin ikävyytensä vuoksi. Nyt, kun metoo-keskustelua on käyty, olen vasta todella ajatellut, mitä kaikkea tapahtuma minulle opetti.

1) Ajokortti-ikäiset miehet saavat kommentoida seksuaalissävytteisesti selvästi alaikäisiä lapsia
julkisesti.

2) Äitini kommentti opetti, että kaikkien miesten huomiosta kuuluu olla mielissään kaikissa tilanteissa.

Äitini ei varmasti tullut ajatelleeksi asiaa näin syvällisesti itse tilanteessa ja tuskin itse muistaakaan koko juttua, mutta niinkin ohikiitävällä hetkellä pystyttiin paljastamaan niin monia, syväänjuurtuneita asenteita.