Lukiessani teidän kaikkien rohkeiden naisten tarinoita uskon vahvasti, että pystymme yhdessä kukistamaan pitkän kaltoinkohtelun, ahdistelun ja alentamisen historian. Voimaannun teidän tarinoistanne mutta samalla itku silmässä mietin, pystynkö lukemaan enempää, sillä tarinat ovat raakoja ja aiheuttavat paljon tuskaa ja surua. Halusin kuitenkin teidän rohkeutenne takia jakaa myös omia kokemuksiani.

Jo ala-asteelta asti huorittelu ja naisen kehon haukkuminen tai kommentointi toimi välineenä kiusaamiselle. Alakouluikäisenä kerran yksi luokkakaveri kysyi minulta, että ”Miksi sulla on noin pienet tissit”. Muistan sanat edelleen ja varsinkin silloin mietin, että mikä minussa on vikana.

Sama huorittelu ja kommentointi on jatkunut siitä asti, ja mitä vanhemmaksi olen kasvanut, sitä enemmän olen saanut huomata, että oli sitten kyse samanikäisestä, vanhemmasta, tutusta tai tuntemattomasta, saa kehoani ja seksuaalisuuttani arvostella kävellessäni kadulla, odottaessani bussia, juhliessani ulkona tai ollessani töissä. Kouriminen, ahdistelu ja huorittelu on niin tuttua, että mietin joka kerta yksin jossain kulkiessani, että mitä pystyn tekemään, jos jotain taas tapahtuu. Kuinka pieni ja nuori nainen kykenee puolustamaan itseään ahdistavien ja törkeiden miesten edessä.

Noin 17-vuotiaana aloitin työt paikassa, jossa pomoni tuntui välillä aivan liian tuttavalliselta. Hän halaili kaikkia työpaikan nuoria tyttöjä ja flirttaili meille kaikille avoimesti. Hän heitti ala-arvoisia vitsejä työpäivien aikana ja kommentoi minunkin yksityistä elämääni kaikkien kuullen, tehden omia päätelmiään seksielämästäni. Pikkujouluissa ja muissa työpaikan illanvietoissa hän kouri, kommentoi, ahdisteli ja suuteli väkisin lähestulkoon kaikkia työpaikkamme nuoria tyttöjä, vaikka hänen vaimonsa olisi ollut ihan lähellä. Samaa tekivät meidän kollegat mutta siihen puuttuessa naamalleni vain naurettiin eikä kukaan ottanut asiaa tosissaan.

Olen myös töissä saanut kuulla kuinka asiakkaat haluavat päästä harrastamaan seksiä kanssani mitä moninaisimmin keinoin. Naapurin mies tuli aina luokseni työpaikallani ja kommentoi juoksulenkillä pitämääni asua tai pyysi saada kuvata minua ja heitti ahdistavia vitsejä.

Joskus 18-19-vuotiaana, humaltuneena lähdin tutun nuoren miehen kanssa taksilla hänen luokseen. Olin väsynyt ja valmis nukkumaan humalani pois. Tämä mies ei kuitenkaan halunnut vain tyytyä nukkumaan vieressäni vaan riisui minut ja työntyi minuun. Rupesin itkemään ja pääsin istumaan ja sanoin hänelle, etten voi hyvin ja haluan nukkua. Hän kuitenkin asetti minut selälleen sängylle ja jatkoi. Olin täysin lamaantunut enkä kyennyt edes liikkumaan. Purin vain huuliani ja pidättelin itkua. Olen aina syyttänyt tapahtuneesta itseäni. Olin humalassa, lähdinhän itse hänen mukaansa, ehkä pyysin sitä itse toiminnallani. En ole pystynyt kertomaan asiasta kunnolla kenellekään, sillä pelkään, että myös muutkin syyllistäisivät tapahtuneesta minua samalla tavoin kuin itse olen tehnyt.

Haluaisin elää naisena maailmassa, jossa minun ei tarvitsisi miettiä sitä, että mitä tapahtuu jos olen yksin juna-asemalla korot jalassa ja punainen huulipuna huulillani. Pelätä sitä, että taas joku tulee ahdistelemaan minua ja jos en ota hänen ”kehujaan” vastaan, hän muuttuu aggressiiviseksi ja satuttaa minua. Pelätä sitä, että taas joku tarttuu bussissa tai baarissa sisäreiteeni tai puristaa persettäni, niin kuin olisin vain tarkoitettu kaikkien miesten omaisuudeksi ja kosketeltavaksi. Haluan nähdä siskontyttöni ja ehkä vielä joskus oman tyttöni elävän niin, ettei hänen tarvitse miettiä voiko hän pukeutua tiettyihin vaatteisiin, ettei vain saisi vääränlaista huomiota. Haluan, että kaikilla olisi yhtäläinen mahdollisuus ilmaista itseään ja olla oma itsensä ylpeänä ja vapaana kaikesta ahdistelusta ja kommentoinnista.