Vuosia sitten jäin tutun henkilön luokse yöksi jatkojen jälkeen. En ollut millään tapaa edes vihjannut haluavani minkäänlaista seksuaalista kanssakäymistä (ei sillä että sekään oikeuttaisi raiskaamaan), mutta silti heräsin siihen että tää tuttu tyyppi on ihan täydessä touhussa mun päälläni.

Heräsin siihen, kun tää tyyppi yrittää ilmeisesti siirtää mua parempaan asentoon. Hyi hitto miten kuvottavaa. Oon monta vuotta käsitelly sitä raivoa, kuvotusta ja syvää häpeää ja itseni syyllistämistä mikä tästä syntyi sen takia, et mulla ei ollu edes mahdollisuutta puolustautua, sanoa ei. Mun kehoa vaan käytettiin hyväksi sillä aikaa kun olin nukkumassa.

Soitin heti poliisille, ja juttu meni vuosien päästä vasta oikeuteen koska tää syytetty pakoili oikeutta. Se jäi kiinni vaan sen takia että kaveri käräytti sen poliisille, kun näki sen. Sillonkin hätäkeskuksen tyyppi kyseenalaisti asiaa että onko varmasti tää ihminen nyt etsintäkuulutettuna, kun ei he turhaan halua poliisia sinne lähettää.

Oikeudessa mua syyllistettiin siitä, kun oon kuitenki pystyny lapsia hankkimaan, vaikka oon just sanonu että mua ahdistaa tänäkin päivänä jos joku mies vaikkapa kassajonossa tulee liian lähelle. Ihan kun näitä asioita vois jotenkin verrata keskenään?

Sain myös kuulla syyllistämistä psykiatriselta sairaanhoitajalta, jolta yritin pyytää keskusteluapua. Että miksi jäin sinne yöksi? Ei kauheesti huvittanu pyytää apua, kun kaikkialta sanottiin että ei meillä oo antaa aikoja ku on liikaa ihmisiä jonossa, ja sitten yksi vielä syyllistää minua.

Että joo, ihan turha kampanja tämä, et eikö saa enää edes flirttailla naisille. Että ”älä välitä” ja niin edelleen. Oon niin helvetin kyllästyny tähän raiskauskulttuuriin missä mua on ihan ok lääppiä baarissa, seurata kotiin, runkata mun vieressä bussissa ja koskea muhun kun nukun.

Sen takia oon kirjottanu näistä suorasanaisesti myös blogiin. Yllättäen sinne on tullu nää samat ääliöt kommentoimaan että äläs nyt femakko liiottele.