Tuijottelijat

Se naapurinsetä, joka meinasi pudottaa silmänsä, kun 13-vuotiaana pelasin samanikäisen kaverin kanssa sulkapalloa pihalla sortseissa ja t-paidassa, ja tuli lupaa kysymättä ottamaan valokuvia.

Se humalainen keski-ikäinen setä, joka jämähti kirpputoripöydälleni, kun 14-vuotiaana olin pikkusiskon kanssa kaupittelemassa vanhoja vaatteitamme, ja kirjaimellisesti havainnoillisti mitä tarkoittaa rinnoille puhuminen.

Paljon myöhemmin se televisiokauppias, joka puhui rinnoille ja vain rinnoille. Televisio jäi ostamatta.

Kaikki ne päihtyneet keski-ikäiset pukusedät, jotka jollain akateemisilla kekkereillä mittailivat avoimesti katseillaan 18-vuotiasta vartaloani, lipoivat kieltään, ja lopulta sönköttivät isälleni jotakin viehättävyydestäni. (Jonka isä tietysti käski ottaa kohteliaisuutena eikä ymmärtänyt ahdistustani.)

Kaikki ne keski-ikäiset tai vanhemmanpuoleiset ukkelit, jotka museo-opastuksella keskittyivät parikymppisen oppaan toljottamiseen.

Uudestaan se sama naapurinsetä, joka näki minut parikymppisenä työasussa, kepeässä kesämekossa, ja katseellaan aiheutti aivan yhtä epämukavan olon kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Rupatteli mukavia ja samalla tutki katseellaan vartaloa. Puheiden ja sanattoman viestinnän ristiriita oli inhottava.

Kaikki ne, joiden katseet värikkäät sukkahousut vangitsevat. Se setä, joka kirpputorilla lähti seuraamaan minua hyllyvälistä toiselle ja lopulta kysyi, että minkähän väriset ne jalassani ovat sukkahousut ovat.