Olen noin 9-vuotias. Muisto ”sinnepäin”. Kesäloma on alkanut ja kesäleiri. Kävelen varhain aamusta bussipysäkille odottamaan että kesäbussi noutaa meidät kesäleirille. Olen aina ollut aikainen lintu ja ensimmäinen paikalla. Niin myös sinä aamuna.

Seison pysäkillä yksin. Auto pysähtyy eteeni. Aikuinen mies on ratissa. Hän aukaisee oven. En tunnista häntä. Hän sanoo autosta :”Tuu sisään. Voin viedä sinut ihan minne sä haluat”. Sanon ”Kiitos, ei tarvitse. Bussi ja kaverit tulee pian”. Hän ”Ei ku tuu vaan”.

Katson ympärilleni. Huomaan että luokkakakaverini, poika, on jonkun matkan päästä ja huiskutan hänelle. Sanon miehelle ”sieltä tulee mun kaveri”. Mies sulkee hetken kuluttua oven/ikkunan, tervehtii ja ajaa pois.

Kenties hän oli ystävällinen ihminen, ei paha. Mutta tilanne ei tuntunut oikealta tai hyvältä, ei edes 9-vuotiaan mielestä. En silloin kertonut tapahtuneesta kenellekkään.