Mieleen noussut ne lukemattomat kerrat joissa joutunut kokemaan ahdistelua, nöyryyttämistä, vähättelyä ja huomautuksia omasta kehosta. Kaikki ne kerrat jotka työntänyt mielen unohduksen uumeniin, jotka kaikki kuitenkin ovat jättäneet jälkensä ja arpia, vain selvitäkseen täysjärkisenä elämässä.

Sen kun setäni kouri rintojani kun oli 12v, sen kun jouduin raiskauksen yrityksen kohteeksi…kahdesti, sen kun nukahdettuani heräsin siihen kun tuttavamies oli työntänyt kätensä pikkuhousuihini, sen kun näyttelijäopettajani muiden koulukavareiden edessä löi täysillä kasvoihin ja nauroi päälle etten ole tarpeeksi pantava, sen kun tuli ilmi miten ex rehvastellut minkälaista seksi on kanssani ja kertonut kaikki intiimit kohtani kehossa muille vai sen runkkarin VR junassa vastapäätäni, joka tyydytti itseään nukkuessani, ne lukemattomat kerrat joutuessani seksuaalisen painostuksen kohteeksi ja kieltäytyessä saanut sitten kuulla olevansa huora ja mitä näitä kauniita sanoja nyt naisesta käytetäänkin.

Ja aina se syyllisyys, häpeä, vaikeneminen ja kyyneleet on jäänyt itselle kannettavaksi, yksin.