Kävin ala-asteiässä pianotunneilla. Ope oli isäni tuttu, puolalainen muusikko, keski-ikäinen. Ehkä 50?

Joka kerta kun istuimme vierekkäin pianopenkkiin ja oli mun vuoro soittaa, ope rupesi hieromaan jalkoväliään. Housujen päältä ja antaumuksella ja huokaillen. Joka kerta. Kun minä soitin. Läksyjäni. Noin 9-10 vuotiaana.

En uskaltanut kertoa tästä isälleni. Lopulta kun olisi ollut jouluesiintyminen ja olisi pitänyt nousta lavalle soittamaan, juoksin paikasta pois itkien. En koskaan selittänyt miksi lopetin soittamisen. Tai miksi pianon koskettimet omien sormien alla puistattaa vieläkin.