Olin 13-vuotias minikokoinen tyttö. On välitunti. Kaikki tietävät, että yläasteen veistonopettaja on kähmijä. Joku vitsillä työntää minut sisälle ovista veistoluokkaan ja sulkee oven perässä. Pakenen opettajaa nurkkaan ja käperryn kokoon. Jotenkin ne kädet vaan silti löytävät tiensä alakertaan ja yläkertaan, pitävät kiinni enkä pääse pois. Kun vihdoin pääsen pois, en sano mitään kenellekään, en edes kotona.

Viikkoa myöhemmin isä tulee huoneeseen ja kysyy asiasta. Eräs tyttö joka oli nähnyt tapahtuneen oli kertonut omalle äidilleen ja tämä äiti oli soittanut minun vanhemmilleni. Hävetti niin paljon kertoa tapahtuneesta vaikka tiesin etten ollut tehnyt mitään väärää.

Vanhempani veivät asiaa eteenpäin, ja eräänä päivänä tuo opettaja ei enää ollut koulussa. Kävi ilmi, että en ollut ensimmäinen. Häntä oli vaan uusien tapauksien tullessa ilmi kierrätetty koulusta toiseen. Niin myös tällä kertaa. Käsittääkseni eläkeikään saakka sai toimia opettajana tämä henkilö.

En vieläkään voi sietää mitään leikkimielistäkään kiinnipitämistä, kutittamista tai vieraiden ihmisten liian lähelle tuppautumista, iskee ahdistus ja sellainen vauhko olotila joka kerta.