Nuorelle kaikki ahdistelut ja kähmimiset ovat kauheita, kun ei ehkä osaa reagoida niin kuin haluaisi.
Olin jo unohtanut tämän tapauksen neljän vuoden takaa. Olin silloin siis 46, erittäin aikuinen ihminen.

Olin Tikkufestareilla ja olin kyykyssä pyörätuolissa istuneen seuralaiseni vieressä. Yhtäkkiä tajuan, että housuni vyötäröstä valahtaa jotain persvakooni. Singahdan ylös ja kaivan alushousuistani kolikon. Käännyn, takanani hirnuu pitkätukkainen röökiä polttava nelikymppinen limanuljaska, kännissä, joku typerä nahkaliivi ja aurinkolasit otsalla. Huudan täysillä mitä helvettiä sä teet, painu vittuun saatanan urpo!!!

Takana seisovasta kööristä pari höröttää ja pari katselee jonnekin muualle. Olin hetken aivan typertynyt ja nolo, miten joku kehtaa?

Toivottavasti olin ensimmäinen ja viimeinen, jolle se paskiainen kehtasi tehdä temppunsa.
Tämä ei ollut mikään paha tapaus ja kuten sanottu, olin jo unohtanutkin sen. Se tuli tästä ryhmästä mieleen.

En oikein muista, reagoiko kukaan lähellä ollut mitenkään. Sekin meidän pitäisi muistaa, että aina kun näemme ja kuulemme jotain tapahtuvan, siihen pitäisi puuttua. Täälläkin moni on jo kirjoittanut, että moni huomasi – kukaan ei kuitenkaan tehnyt mitään.