Muistan kun ehkä 10-vuotiaana matkalla kouluun metroasemalla lipunmyyntiautomaatin takaa pilkotti jotain. Kun käännyin katsomaan ohi kävellessäni, siellä keski-ikäinen mies esitteli seisokkiaan. Kiihdytin hämmennyksissäni askeliani. Mies ei onneksi lähtenyt seuraamaan.

Muistan kun ehkä 12-vuotiaana setä yritti kurkistaa paidan sisään nähdäkseen vilauksen kehittyvistä rinnoistani. Kovaan ääneen vielä julisti että alkaako siellä olla jotain nähtävää. Tämä oli kai tarkoitettu vitsinä. Mua ei naurattanut.

Muistan ne lukuisat kerrat, kun ravintolassa töissä ollessani joku käy kiinni takapuoleeni, yrittää kähmiä rintojani tms. Ja vastauksen ”Sun puhelinnumeron”, kun kysyn asiakkaalta ottaisiko vielä muuta – ikään kuin se olisi kaupan – oon kuullut niin monta kertaa, etten edes jaksa pitää kirjaa.

Muistan ne kerrat kun miespainotteisessa seurassa minulle sanotaan suoraan, että ”Ole hiljaa! Me puhutaan nyt miesten jutuista!”.

Muistan ne lukuisat kerrat kun olen suostunut seksiin, vaikka en niin olisi halunnutkaan, koska olen ajatellut olevani muuten hankala tai koska multa niin odotetaan. Kai jonkun mitättömän hyväksynnän saamiseksi. Tai koska olen itse ajanut itseni sellaiseen tilanteeseen. Oma vika kun join liikaa tai olin liian ystävällinen.

Muistan kun parikymppisenä aamuyöstä baarista kotiin lähtiessä jään yksin odottamaan junaa. Olen niin väsynyt että kun keski-ikäinen mies istahtaa viereen ja alkaa jutella ja lääppiä, en yksinkertaisesti jaksa siirtyä pois. Kun juna vihdoin tulee, mies seuraa minua ja jatkaa protesteistani huolimatta. Onneksi – onneksi muut junassa olevat puuttuvat tilanteeseen, ja miehen mennessä vessaan vielä kehottavat mua vaihtamaan vaunua, ettei mies enää löytäisi takaisin luokseni.

Muistan kun joudun baarissa lohduttamaan tyyppiä, joka ensin lääppii ja sitten alkaa itkemään, ettei kukaan halua olla hänen kanssaan, kun olen kieltänyt.

Muistan kun illalla töistä matkalla poikaystäväni luo ehkä parikymppinen mies lyöttäytyy seuraani, kun odotan bussia. Hän on minua nuorempi, mutta aika kookas ja voimakkaan näköinen. Hän pyytää saada maksaa minukin matkani, jotta kuljettaja ei hermostuisi hänen suuresta setelistään. Kerron ystävällisesti että minulla on jo lippu. Hän ei luovuta ja lopulta annan hänen maksaa lipun. Hän seuraa mua ja istuutuu viereeni. Juttelee ensin niitä näitä, johon vastaan koska en halua olla inhottava. Enhän tiedä hänestä mitään. Vatsanpohjassa on kuitenkin ikävä tunne tyypistä. Pian hän ottaa kädestäni kiinni. Yritän irrottaa otetta, johon hän vastaa aina ottamalla kiinni kädestäni uudestaan. Kieltäminen ei auta, puheet kotona odottavasta poikaystävästä eivät tehoa. Lopulta en enää jaksa ja annan hänen pitää kädestäni kiinni. Alan suunnitella mitä teen, jotta pääsen eroon hänestä kun on aika jäädä bussista pois. Matkaa kestää ikuisuuden ja pelkään kuollakseni, ettei hän päästä minua pois tai lähtee seuraamaan. En muista miten lopulta pääsin jäämään bussista, mutta juoksin koko matkan bussista poikaystäväni rappukäytävään suojaan. Selvisin jälleen kerran säikähdyksellä.

Muistan kun mieheni ja hänen ystävänsä kanssa istumme iltaa ja keskustelemme maahanmuuttajista. Keskustelu on kiivasta, mutta asiallista. Siirtyessämme baariin, mieheni ystävä keksii ottaa minusta kiinni, pakottaa minut sillan kaidetta vasten ja leikkii raiskaavansa, koska sitähän mä pyydän, kun puolustan maahanmuuttajia. Tällä erää olen jo oppinut pitämään puoliani edes vähän ja älähdän, ettei tuo missään nimessä ole hauskaa. Hän tajuaa onneksi ylittäneensä rajan ja on kovin pahoillaan. Ja hän on siis ihan tavallinen asiallinen, fiksu ja mukava tyyppi, joka nähtävästi ajatteli hetkellisesti, että tuo voisi olla hyvä läppä.