Kehityin aikaisin ja ala-asteella poika työnsi minut seinää päin ja tarrasi rinnoista samalla kun toinen poika nauroi vieressä. Löin häntä naamaan nyrkillä ja poika alkoi itkeä ja meni kertomaan opettajalle että olin lyönyt. Jouduin pyytämään pojalta anteeksi.

Ylä-asteella pojat kiinnostuivat minusta enemmän ja mua alettiin kutsua huoraksi koulussa. Seiskaluokalta on kaikenlainen häirintä oikeastaan alkanut. Sitä on niin paljon etten jaksa kaikkea alkaa muistelemaan ja kirjoittamaan alas.

16 vuotiaana nukuin mun todella hyvän ystävän luona ja heräsin siihen että hän kosketteli alapäätäni. Olin ollut aikaisemmin ihastunut ystävääni mutta se tuntui hirveältä ja jäädyin enkä oikein osannut heti reagoida. Jälkeenpäin hän sanoi kavereille että olin antanut hänen tehdä niin, olin siis unessa, nukuin! Häpesin enkä osannut puolustaa itseäni ja sanoa mitä oikeasti tapahtui. Vain parhaalle tyttökaverille kerroin. Kaikki vain jatkui kun ei mitään ja painoin asian mielestäni pois.

Myöhemmin kyseinen tyyppi raiskasi ystävättäreni. Tyyppi jotenkin vain naureskeli asian pois ja ystävättäreni pysyi hiljaa ja häpesi. Toivoi ettei kaikki saa kuulla. Kadun vieläkin etten tukenut ystävätärtäni enemmän siinä tilanteessa.

Kun aloin käymään baareissa aloin kokea enemmän häirintää kuin aikaisemmin. Muistan ensimmäisiä kertoja kun kävin ulkona, ja vanhempi mies seuraili ja puhui minulle rivoja ja otti valokuvia kun tanssin. Pyysin häntä lopettamaan ja sanoin että minulla on poikaystävä. Hän vastasi että ei se mua haittaa jos ei sua haittaa. Sanoin että haittaa ja pyysin lopettamaan. Se ei loppunut joten menin sanomaan pokelle. Poke oli tuttu ja heitti miehen ulos, mutta sanoi mulle että sä et tuu saamaan olla baareissa rauhassa, ja jos joka asiasta hermostut teet elämästäs vaikeeta, parempi vaan tottua asiaan. Noi poken sanat on jäänny mieleen.

Tuon jälkeen on tapahtunut lukemattomia inhottavia asioita, mutta jotenkin on vaan tottunut selviimään kaikista tilanteista. Niitä pahimipia en vain pysty alkaa kirjoittamaan. Mua inhottaa se miten paljon mua on syyllistetty muitten teoista. Ja miten olen joutunut kantamaan muitten häpeää esim. suojelemalla tekijää, joka on ollut joku läheinen, koska jos kaikki sais tietää… Tai kuinka usein seurustelukumppani on mulle vihotellut miesten asiattomasta käyttäytymisestä ihan kun olisin vastuussa siitä. Kuinka muut naiset on puhunut selkäni takana pahaa ja miten muka oon huomionhakuinen ja huora ja kaikkea muuta miesten käyttäytymisen takia.

Kyllä mä tiedän että pojille ja miehillekin tapahtuu hirveitä asioita, enkä vähättele sitä. Mutta se miten jatkuvaa läpi elämän ainakin omalla kohdalla tää on ollut ja miten jokainen muukin nainen on tätä häirintää kokenut on ihan hirveetä! Toivon että asenteet muuttuisi, että jokainen mies ja nainen oikeasti miettisi kunnolla ja saatais asiat muutettua parempaan!