Olen 19 v. ja olen juuri saannut kirjeen ammattiopistosta pohjanmaalta että olen saannut opiskelupaikan. Olen iloinen ja innostunut viestistä, enkä malta odottaa koulun alkua. Koulunkäynti näyttää kuitenkin olevan jotain ihan muuta kun mitä osasin odottaa.. Ekana koulupäivänä huomaan olevani luokan ainoa tyttö. Ala, jolle olen hakeutunut, on miesdominoiva ala. On meitä naisiakin, mutta vähemmän. Se ei kiutenkaan aluksi häirinnyt mua, enkä ajatellut että siitä tulisi ongelma.

Aluksi pojat olivat mukavia ja kyselivät uteliaana kuka minä olen jne. Pikkuhiljaa kommentit kuitenkin kääntyivät nimittelyksi: huora, pillu, mene siivojaks, tämä ala ei ole naisia varten ja muuta seksististä kommentoimista. Alussa ajattelin vaan että pojat on poikia, mutta se ei jäännyt vain nimittelyyn.

Pikkuhiljaa muutama pojista alkoi kopeloimaan ja silloin minulla ylittyi raja ja päätin ottaa asian puheeksi opettajan kanssa (joka oli mies). Kun kerroin asiasta opettajalle niin hänen vastaus oli että olen arka ja että minun pitää oppia puolustautumaan. Aikuisen ihmisen pitäisi tietää paremmin.

Kolme vuotta oli suoraan sanoen jokapäivästä puolustautumista, mikä ei ollut minunlaiselleni kiltille ihmiselle luontaista, joten lopulta aloin jopa änkyttämään. Valmistuin kuitenkin ja päätin antaa alalle tilaisuuden. Työelämässä tämä kuitenkin jatkui enemmän tai vähemmän. Ensimmäsessä työpaikalla esimies mollasi jatkuvasti, onneksi toinen työpaikka oli parempi. Päätin kutenkin vaihtaa alaa ja pääsin yliopistoon opiskelemaan alaa, joka sopii todella hyvin minulle. Kokemukseni ovat auttaneet minua näkemään ja ymmärtämään asioita paremmin. Nykyään voin hyvin enkä enää änkytä.

Tärkein asia minkä opin: poikia pitää opettaa nuoresta pitäen miten naisia kohdellaan, opettajilla on tärkeä rooli siinä. Eniten pettynyt olen juuri näihin aikusiin jotka ottivat poikien puolen eikä tehneet asialle mitään. Suuri kiitos kuitenkin koulun kurraattorille ja yhdelle tietylle opettajalle joka auttoi enemmän kuin muut.