Olin alle kouluikäinen, kun olimme perheen kanssa sukulaisperheen luona kylässä. Tädin mies vei mut etsimään metsämansikoita, mutta kun paluumatkalla tultiin jonkin ulkorakennuksen kohdalle, vei mut sinne sisään, työnsi sormet pikkuhousujen alle ja alkoi sormeilla. Lapsen sinisilmäisyydellä kerroin asiasta kun mentiin sisälle, jossa oli mun vanhemmat, miehen vaimo ja heidän mua vanhempia lapsia, enkä ymmärtänyt jäätävää hiljaisuutta, joka siitä seurasi. Asiasta ei ole koskaan puhuttu mun kuullen, ja itsekin muistin sen vasta parikymppisenä uudestaan. Vuosien varrella olen joutunut moniin samoihin juhliin miehen kanssa ja jutustelee niitä näitä ilman huolen häivää sillä aikaa kun pidättelen oksennusta.

Olin 12-vuotias, kun meidän ”turvallisella” kyläkoululla tehtiin remonttia. Yksi remonttimiehistä otti pihalla musta takaapäin kiinni ja puristeli rinnoista, jotka hädin tuskin olivat olemassa. Paikalla oli useampi samanikäinen tyttö – ja itselleni jäi se käsitys, että se oli miehelle osa huvia – mutta tietääkseni asia ei koskaan mennyt opettajien tietoon tai ainakaan siitä ei kukaan multa kysynyt. Itse olin jo silloin siinä uskossa, että tämä vain kuuluu tyttönä olemiseen.

Edelleen n. 12-vuotiaana olin yksin kotona, kun puhelin soi. Tuntematon aikuinen mies kysyi ensin vanhempia mutta johdatteli sitten pikkuhiljaa puheen itsetyydytykseen – tiesinkö mitä se oli, olinko tehnyt sitä jne. En vieläkään tiedä, kuka soittaja oli.

Kaikenlaista on totta kai tapahtunut myöhemminkin, huorittelua sekä miehiltä että naisilta, enkä ole osannut koskaan pitää puoliani fyysisissäkään kontakteissa, niin vahvasti selkäytimeen on jäänyt tunne siitä, että ”ansaitsen tämän” ja valittaminen on turhaa. Käsitys seksuaalisuuden roolista ihmissuhteissa on noiden kokemusten myötä ehdottomasti vääristynyt ja se on vuosien varrella näkynyt monin tavoin.

On vanhemmille ja muille kasvattajille totta kai valtava haaste pysyä lapsen elämässä niin läsnä, että tämä uskaltaa kertoa myös kaltoinkohtelusta, mutta kokemuksesta uskon, että vanhempien selkärankainen reagointi tuossa ensimmäisessä tilanteessa olisi luultavasti muuttanut koko mun elämän — vaikka se ehkä dramaattiselta kuulostaakin.