Haluaisin kertoa kokemuksistani erään urheilulajin piireissä. Harrastin lajia koko kouluaikani, 19-vuotiaaksi asti. En sanoisi, että lopetin näiden kokemusten takia, mutta ne vaikuttivat kyllä jollain tasolla siihen, etten osannut nähdä itseäni hyvänä urheilijana. Kokemukset liittyvät yhteen valmentajaan, mutta myös muut miehet seurojen piireissä ovat pienillä teoilla ja sanoilla vaikuttaneet kielteisesti itsetuntooni.

En ole kertonut tästä muille kuin läheisimmille ystävilleni, mutta olen miettinyt sitä paljon jälkeenpäin, olen nyt 25-vuotias. En ole suoranaisesti nähnyt sitä seksuaalisena ahdisteluna, vaikka kyseisen valmentajan käytös kyllä aiheutti ahdistusta.  Lisäksi tähän liittyy kuitenkin valtasuhde (valmentaja – pelaaja, sekä yli 20 v. ikäero), minkä takia tiedän, että jutussa on jotain mätää.

Kyseinen valmentaja tuli Suomeen minun ollessani 16-vuotias. Pidin hänestä paljon, hän oli hyvä valmentaja ja kehityin paljon hänen ansiostaan. Olin teininä todella ujo ja ryhmän ainoana tyttönä hieman ulkopuolinen, mutta koin ylpeyttä siitä, että valmentaja näki minussa potentiaalia. Puhuimme ja vitsailimme usein, ja minusta tuli vähitellen vähemmän ujo ja läheisempi valmentajan ja koko ryhmän kanssa. Silmissäni hän oli ’vanha ukko’, mutta kiva sellainen. Puhuimme myös Facebookissa, mm. Suomesta ja eroista hänen kotimaahansa. Minusta hän oli hauska ja mielenkiintoinen, ja hän oli myös hyvin arvostettu valmentaja – seuran arvoikkain resurssi – minkä takia olin ylpeä siitä että olimme ’kavereita’.

Ajattelin, että hän chattailee samalla tavalla muiden seuran pelaajien kanssa, joten en nähnyt siinä mitään outoa. Muistan että ensimmäinen ahdistava kokemus oli todella ahdistava, vaikka nykyään se tuntuu merkityksettömältä. Valmentaja kysyi eräänä iltana Facebookissa, jos hän saisi minun puhelinnumeroni. En osaa selittää miksi, mutta ahdistuin niin paljon, etten saanut unta, ja kun seuraavana päivänä tein koulussa koetta, en voinut keskittyä ahdistuksen takia. Koin itseni huijatuksi, koska ajattelin että valmentaja ei olekaan kiva minulle koska minussa on potentiaalia, vaan hän halusi jotain muuta.

Treeneissä minulla oli lajiin kuuluvat lyhyet shortsit, ja muistan kuinka tämän jälkeen koin oloni todella epämukavaksi hänen treeneissä. Kerroin asiasta koulussa kavereilleni, ja he yrittivät rauhoitella minua sanomalla ettei valmentaja varmasti tarkoita mitään pahaa, hän oli vain kysynyt puhelinnumeroani. Myöhemmin häpesin reaktiotani ja tunsin syyllisyyttä siitä että olin syyttänyt häntä. Tämän jälkeen tukahdutin kaikki ahdistuksen tunteet ja signaalit siitä, että suhde valmentajaan oli päässyt liian tuttavalliseksi.

Valmentaja ei näyttänyt ulkopuolisille, että on minun kanssaan niin läheinen, mutta puhuimme facebookissa ja whatsappissa melkein joka ilta. Tunsin, itseni onnekkaaksi ja ylpeäksi että Suomen paras valmentaja suosi minua, samalla kun tiesin että sen täytyy pysyä salassa. Hän kutsui minua nimellä, joka hänen kielellään tarkoittaa ”kaunis”, ja lähetti minulle linkkejä kappaleihin kuten ”good morning beautiful”. Ajattelin että hänen kulttuurissa tällainen puhuttelu on varmaan normaalia. Hän myös avautui minulle mm. siitä kuinka hänen vaimonsa (joka edelleen asui hänen kotimaassaan heidän kolmen lapsen kanssa), oli ollut uskoton, Jälkeenpäin tuntuu oudolta, että hän kertoi minulle niin henkilökohtaisia asioita, vaikka silloin tunsin että on kunnia kantaa niin arvostetun henkilön salaisuuksia.

Täytettyäni 18 vuotta aloimme nähdä myös treenien ulkopuolella, koska olin päivät hänen kotinsa lähellä sijaitsevassa kirjastossa lukemassa yo-kirjoituksiin. Aluksi kävimme syömässä ja kahvilla, sitten hän kutsui minut jopa elokuviin. Hän tuli työpaikkalleni hakemaan minua ja elokuvissa hän piteli kättäni. Pari kertaa hän kutsui minut luokseen juomaan kahvia. Hän sanoi haluavansa ottaa nokoset ennen illan treenejä, ja että voisin nukkua lattialla patjalla. Sanoin, että nukun mielummin nojatuolissa, jossa sitten istuin kun hän nukkui. Koko tilanne oli outo, enkä silloin osannut yhtään ajatella, miksi ihmeessä hän halusi ottaa nokoset kanssani. Kun lähdimme hänen luotaan treeneihin, hän yllättäen suuteli minua otsalle, ja sanoi pitävänsä minusta. En sanonut mitään. Kun valmentaja lähti kesäksi kotimaahansa, hän pyysi minua lentokentälle. Siellä hän halasi ja alkoi itkeä, kun erosimme.

Olin tässä vaiheessa jo kiusaanutunut koko jutusta ja olin iloinen että hän lähti. Pian tämän jälkeen tapasin miehen jonka kanssa aloin seurustella, ja kuin kerroin valmentajalle siitä, hän lähetti kilometrin pituisen viestin, jossa oli pelkkiä surullisia hymiöitä. Tämän jälkeen harrastin lajia vielä vuoden, mutta suhteemme ei ollut yhtä läheinen kuin ennen, ja olin siitä aika helpottunut. En kuitenkaan viihtynyt enää treeneissä. Koko juttu jätti minuun häpeän tunteen moneksi vuodeksi. En ole uskaltanut edes mielessäni syyttä valmentajaa seksuaalisesta ahdistelusta, koska mitään ’seksuaalista’ ei ikinä tapahtunut.