Olen jo teini-iästä tuttuun tapaan todella humalassa yliopiston ekoissa isoissa opiskelijabileissä. Tapaan jatkobaarissa isäni kaverin, joka on minulle tuttu jo muutaman vuoden ajalta ja todella julkisessa työssä kotikaupungissani ison radiokanavan juontajana. En ajattele asiaa kahdesti, kun hän kysyy, haluaisinko tulla baarin sulkeuduttua vielä yhdelle juomalle hänen luokseen käymään, kun kerran asumme samalla suunnalla. No hitto miksei.

Laitan matkalla kateelliselle kotona odottavalle poikaystävälleni tekstiviestin, että käyn jatkoilla kaverin luona ennen kuin tulen kotiin, mene vaan jo nukkumaan. Melko pian päästyämme sisälle hänen asuntoonsa, hän alkaa kouria minua. En tiedä miten reagoida tai ajatella, koska minulla ei ole käynyt mielessäkään, että mitään seksuaalista voisi välillämme tapahtua. Hän on minua noin 15 vuotta vanhempi muutaman lapsen isä, jolla on avovaimo.

Humalatilastani huolimatta muistan, että makasin selälläni hänen sohvallaan täysin jäätyneenä paikoilleni. Alan itkeä jossain vaiheessa hänen siitä huolimatta jatkaessaan aktia lähetyssaarnaaja-asennossa. Mietin kotona nukkuvaa poikaystävääni. Mietin isääni, jonka vanha kaveri tämän henkilön, joka kutsumatta on sisälläni, pitäisi olla. Hän huomaa, että itken, mutta saattaa itsensä loppuun siitä huolimatta, nousee ylös ja katsoo alas minuun, kun makaan yhä jäykistyneenä sohvalla. ”Kukaan ei ole ennen itkenyt, kun panen niitä. Onpa outoa.” hän toteaa ja kävelee pari askelta parvekkeelle röökille. Nousen, puen housut jalkaan, kerään nopeasti tavarani ja lähden kotiin, vaikka hän pyytää minua jäämään yöksi.

En todellakaan kerro kotona poikaystävälleni mitään, käyn suihkussa ja yritän nukkua mutta tärisen enkä saa unta. Pelkään, ettei kukaan uskoisi minua ja pelkään jostain käsittämättömästä syystä, mitä hänen uralleen ja maineelleen kävisi, jos ketään tietäisi, sillä hänen naamansa ja äänensä ovat hänen työnsä puolesta kaikkialla. Isä varmaan tappaisi hänet saman tien.

Parin päivän päästä kerron parille läheisimmälle ystävälleni, mitä on tapahtunut. He toki lohduttavat, mutta tästä tapahtumasta alkaa itsensä syyllistämistä, ahdistusta, hallinnan tunteen menettämistä ja voimattomuuden tunnetta sisältävä kierre, joka lopulta johti paniikkihäiriön puhkeamiseen ja psyykenlääkitykseen. Kohtauksia tulee missä vain, koulussa, kotona ja töissä. Olen varma, että poikaystäväni jättäisi heti kaltaiseni huoran, jos tietäisi mitä olen tehnyt. Vaikka olen sittemmin ymmärtänyt, etten minä tehnyt väärin, vaan raiskaaja, olen päässäni kääntänyt asian aivan päälaelleen ja sisällyttänyt kaiken syyllisyyden tapahtuneesta itselleni. Kuluu vuosia, että edes myönnän kunnolla itselleni, että olen tullut raiskatuksi.