Olen kolmekymppinen nainen ja seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen kommentointi on tullut todella tutuksi. 16-vuotiaana aloitin kesätyöt asiakaspalvelutöissä, jossa mieskollegat (n. 40-vuotiaat) kokivat oikeudekseen kommentoida rintojani, hehkuttaa muille kollegoille, jos olivat iltavuorossa kanssani (”mitä kaikkea kivaa silloin yhdessä keksitään”) ja leikitellä ajatuksella mitä myyntitiskin takana voisin kyykyssä heille tehdäkään.

Yhdessä työpaikassa oleva yli 50v. mieskollega oli sitä mieltä, että työpaikalla olevat naiset hoitavat kahvinkeiton ja mielellään myös päivittäiset suihinotot. Muistan etten osannut reagoida kommentteihin muuta kuin naurahtamalla.

Opiskeluaikoina yliopistolla erään baari-illan jälkeen heräsin siihen kun mies, jonka kanssa olin yön viettänyt, oli alkanut panna minua nukkuessani. Ei-sana ei merkinnyt siinä vaiheessa mitään ja sain kuulla, että itsepähän tulin viereen nukkumaan ja annoin ymmärtää. Onneksi pääsin tilanteesta rimpuilemalla pois. En kertonut tapahtuneesta silloin kun vain yhdelle ystävälle. Hävetti ja syytin itseäni. Ymmärsin vasta myöhemmin, että minut todella raiskattiin.

Viimeisen kahden vuoden aikana työelämässä olen joutunut kokoustilanteissa kuulemaan kommentteja siitä, miten voisin pitää strippiesityksen ja miten hameeni alta voisi näkyä hieman enemmänkin.

Tilanteiden yllättävyyden takia olen löytänyt itseni samasta tilanteesta kuin 16-vuotiaana: naurahtamassa ja sen jälkeen kihisten raivoa, kun itse en saanut mitään sanotuksi – saatika että joku muu olisi sanonut jotain. Näiden esimerkkien lisäksi elämän varrella on ollut kourimista ja ahdistavaa ehdottelua tai kommentointia. Onneksi asioista puhutaan nyt. Jos olisi puhuttu samalla lailla yli 10-20 vuotta sitten, en välttämättä olisi syyttänyt itseäni kokemastani tai ajatellut miehillä olevan oikeutta kommentoida kehoani tavalla, joilla he kommentoivat. Kiitos #memyös, #metoo & #dammenbrister.