Mut on raiskattu kahdesti, ja sen tajuaminen molempien kertojen suhteen, että kyseessä on ollut raiskaus, kesti vuosia.

Eka kerta oli 19 -vuotiaana, kun mulla oli ollut iso riita silloisen poikaystäväni kanssa, ja lähdin yksin baariin. Join itseni todella humalaan, ja törmäsin baarissa poikaystäväni ”kaveriin”/tyyppiin, joka myi sille kannabista. Inhosin sitä tyyppiä, siinä oli jotain tosi limaista josta en pitänyt, mutta olin vihainen ja yksinäinen joten kelpuutin tyypin baariseuraksi.

Mun viimeinen muistikuva on, kun tyyppi lähti saattamaan mua kotiin, ja olin tosiaan niin humalassa että tuskin pysyin pystyssä. Seuraava muistikuva on, kun havahduin omalta sohvaltani sen tyypin alta, se oli mun sisällä ja täydessä vauhdissa. Järkytyin ja tokenin humalastani aika vauhdilla, työnsin tyypin pois ja heitin kamojensa kanssa rappukäytävään.

Tyyppi tuli seuraavana päiväna hakemaan mun luo jäänyttä reppuaan, ja varmisteli etten kertoisi kellekään (mun poikaystävälle). Enkä mä kertonut kellekään. Koin silloin, että koko homma oli mun oma moka, kun join itseni niin humalaan. En olisi myöskään uskaltanut kertoa mun poikaystävälle, koska meidän suhde oli todella huono ja pelkäsin että hän syyttäisi minua (aivan varmasti olisikin), ja ehkä pahoinpitelisi, taipumusta väkivaltaan oli. En olisi kestänyt sitä tilannetta jo tapahtuneen lisäksi. Onneksi tajusin aika pian lähteä siitä suhteesta.

Toinen kerta oli vähän päälle parikymppisenä Thaimaan matkalla. Olin yhdellä saarella yhden yön, kalliokiipeilin päivän ja vuokrasin bungalowin. Illalla oli tylsää ja yksinäistä, joten otin kiipeilypaikan/bungalow -kylän omistajan kutsun vastaan lähteä hänen kanssaan lähelle hänen australialaisen ystäväpariskunnan luo illalliselle. Pariskunta oli tosi mukava, ruoka hyvää ja ilta kaikinpuolin onnistunut.

Tyyppi kenen kanssa hengasin oli musta kuitenkin oudon synkkä koko ajan, enkä hetkeäkään ollut ajatellut että meidän välillä olisi mitään. Illallisen jälkeen käytiin vielä juomassa parit, mutta en ollut humalassa, oli tarve pysyä tietoisena koska olin kuitenkin yksin vieraassa paikassa. Hän saattoi mut mun bungalowille (jonka omistaja myös oli), ja alkoi lähentelemään.

Torjuin yrityksiä, mutta tyyppi oli päällekäyvä. Muistaakseni suostuin yhteen suudelmaan, toivoen että jättäisi sen jälkeen rauhaan. Sanoin meneväni nyt nukkumaan, avasin bungalowini oven, menin sisään ja olin sulkemassa ovea, kun tyyppi ei antanutkaan mun mennä ja pakotti itsensä ovesta sisään, vaikka yritin painaa ovea kiinni. Siinä hetkessä tein pelokkaana nopean tilannearvion, olin yksin vieraassa paikassa ihmisen kanssa, joka ei selkeesti ollut kiinnostunut kunnioittamaan mun rajoja ja oli valmis käyttämään voimaa, ja kaiken lisäksi mesta oli sen -jos huutaisin apua, en voisi todellakaan luottaa että paikan henkilökunta, eli tän tyypin alaiset, tulisi mua jeesimään.

Päätin, että parempi etten taistele vastaan, mietin että parempi antaa suosiolla se mitä tää halusi, kuin tulla mahdollisesti samalla myös raiskauksen lisäksi pahoinpidellyksi. Makasin passiivisena sängyllä ja odotin että tyyppi oli valmis, ja hän häipyi heti tän jälkeen. Vietin pitkän ajan suihkussa ja päätin etten kerro kellekään, halusin unohtaa koko asian ja pitää kiinni siitä, että tää oli mun loma, enkä halunnut antaa raiskaajalle valtaa pilata sitä joutumalla viettämään loppu loman poliisiasemalla tai mitä ikinä olisi seurannut, jos olisin tehnyt rikosilmoituksen.

Olin vihainen ja katkera mun loman pilaamisesta, ja toi tunne esti mua osakseen, häpeän lisäksi, kertomasta asiasta. Nyt vuosien jälkeen oon alkanut tajuta, että vaikka katkeruus tässä tilanteessa toista kohtaan on suurta, ja herää tunne epäoikeudenmukaisuudesta siitä, että sen lisäksi että on tullut raiskatuksi, joutuu vielä selvittelemään koko kamalaa asiaa, olisi se selvittäminen ja rikosilmoituksen teko silti ollut parempi vaihtoehto kuin hiljaisuus.