Olen kokenut lapsesta asti kaiken tasoista seksuaalista häirintää, ärsyttävää, alentavaa, pelottavaa, vaarallista -koko spektrin. Vaikeinta on kuitenkin ollut käsitellä erästä tapausta jossa toisena osapuolena oli hyvä ystäväni.

Olimme olleet juhlimassa, ja ystäväni pyysi päästä luokseni yöksi sillä hän asui toisella paikkakunnalla. Asunnossani ei ollut tuolloin muuta vaihtoehtoa kuin majoittaa vieras viereeni parivuoteeseen. Toisaalta en ajatellut siitä sen enempää, olimmehan olleet läheisiä pitkään, eikä välillämme ollut mitään. Tämä ystävä oli joskus ennenkin nukkunut vieressäni, kaivatessaan platonista läheisyyttä sydänsuruissaan. Toisaalta kuitenkin jostain syystä päätin vielä erikseen sanoa etten sitten halua ”mitään”. Kaveri naureskeli että ei tietenkään. Aikaisin aamulla heräsin muutaman tunnin yöunien jälkeen tokkurassa siihen että minua pantiin. Sopersin vielä muutaman hyödyttömän ei:n. Lopulta jotenkin ajauduin tilanteen vietäväksi ja passiivisesti odotin ystäväni lopettavan. Kai ajattelin että jos koitan innostua tästä edes vähän, se ei ole raiskaus, eikä ystävyys ole pilalla. Tapahtuman jälkeen lähdimme ravintolaan brunssille, eikä siihen viitattu enää koskaan.