Mietin mistä aloitan. Kaikkea en edes muista. Tiedän niiden olemassaolon, mutta mieli suojelee enkä muista niistä yksityiskohtia. Nämä seuraavat muistot haluan kuitenkin jakaa kanssanne.

Tokaluokkalaisena osa luokan pojista oli palavan ihastuneita minuun. Välitunnilla juoksin pakoon heidän yrityksiään pussailla minua. Isoveljiensä seksuaalikoulutuksen käyneet osasivat suurieleisesti ilmaista mitä tekisivät minulle jos saisivat minut kiinni. He demonstroivat sitä osaamattomille luokkalaisille hyppäämällä pulpettien päälle ja ”nylkyttämällä” itseään pulpettia vasten. Pyytäessäni opettajalta apua, hän hymyili vain ja sanoi, että jos olisin vähän isompi, niin en valittaisi vaan olisin iloinen ja ylpeä tästä kaikesta. En muista mihin tuo häirintä päättyi, mutta muistan kyllä oppineeni käyttämään nyrkkejäni välitunneilla. Sen sijaan koskaan en oppinut pitämään näitä luokkakavereitani missään arvossa. En myöskään opettajaani.

Koulussa tytöt ensimmäisissä rintsikoissaan olivat kuin avointa riistaa pojille. En koskaan ymmärtänyt, mikä huuma sisältyi siihen valtaan, että onnistui napsauttelemaan tyttöjen rintsikoita selkäpuolelta.

Olin noin 10-vuotias ja kaverini kanssa kylän kioskilla ostamassa pikkukarkkeja. Viereen änkesi känninen mies, joka ei koskenut, mutta kiilusilmäisenä kuiski, että ”voisiko nuolla pillujamme”. Tyynen rauhallisina ilmoitimme ukolle, että et todellakaan. Ostimme karkkimme ja poistuimme taaksemme katsomatta paikalta. Ei minua pelottanut, mutta ällötti.

1980-luvulla liftaaminen oli tavallinen tapa nuorelle liikkua maakunnasta toiseen. Niin tavallista se oli etten osannut pelätä, kun 16-vuotiaana kapusin jälleen kerran tuntemattomaan autoon päästäkseni 150 km päässä asuvien ystävieni luokse viikonlopuksi. Muutamien kilometrien jälkeen kuski, noin nelikymppinen mies alkoi kysellä mielestäni hieman outoja. Kysymysten muuttuessa aina oudommiksi ja intiimeimmiksi ehdotin josko voisin jäädä autosta pois. Ei onnistunut. Mies käänsi autonsa pienelle metsätielle, jota ajoi syvemmälle muutaman kilometrin verran. Sain pidettyä itseni kylmän rauhallisena, sillä olin arvioinut miehen itseäni pienemmäksi ja hintelämmäksi. Mantrasin hiljaa itseäni sillä, että ”minä selviän, minä selviän, minä selviän…”. Mies pysäytti auton ja sanoi ettei tee minulle mitään pahaa, kunhan katson kuinka hän runkkaa itseään. Minua pelotti ja oksetti, mutta katsoin rauhallisena koko hänen toimituksensa. Kun homma oli ohi, mies käynnisti jälleen autonsa ja ajoin takaisin päätielle. Jäin heti pois kyydistä. Loppumatkani jatkui liftaamalla. Tosin valitsin vain kyytejä, joissa oli naiskuski.

18-vuotiaana olin yötä sukulaisten luona. Yöllä heräsin siihen, kun perheen isä, sukulaismies hieroi rintojani. Tönäisin hänet pois ja hän häipyi heti sanaakaan sanomatta. Aamulla häntä ei näkynyt aamupalalla. Sukulaisten kanssa olin kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Koin niin suurta myötähäpeää, etten kehdannut puhua asiasta koskaan mitään kenenkään kanssa. Ikinä en tätä tyyppiä enää silmiin katsonut.

1980-luvun lopulla lähdimme kahden nuoren naisen porukalla reppureissulle Aasiaan. Nuori, ilman miesseuraa liikkuva nainen Intiassa oli kuin huutomerkkinä siitä, että häntä sai kosketella ja käpälöidä. Täyteen ahdetut bussit, junat ja ihmisvilinät olivat pahimpia. Ei siihen koskaan tottunut, mutta turtui. Ei sitä koskaan hyväksynyt, mutta aina koki itsensä avuttomaksi. Sitä vain kovetti itsensä ja ulotti mielensä ulos ruumistaan. Intialaista henkistymistä ?!?

Noista ajoista matka tähän päivään on tuonut valitettavasti lisää erilaisia kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. Sekä miesten että naisten taholta. Kiitos tämän kamppiksen, olen havahtunut siihen ettei se kuitenkaan ole normaalia. Se ei saa olla normaalia. Siitä saa nostaa metelin ja sille voi sanoa, että nyt se loppuu.