Kun tulin murrosikään, niin monen miehen asenne minua kohtaan muuttui. Aivan kuin rintojen kasvaminen olisi yhtäkkiä muuttanut minut ihmisestä esineeksi. Vartalon kommentointi alkoi, samoin ajatusteni sivuuttaminen merkityksettöminä. Olin hämmentynyt, koska halusin luottaa aikuisiin, ja heidän käytöksensä kuitenkin tuntui epäreilulta.

Eräs yli nelikymppinen perheystävä perehdytti minua musiikkiin kun olin 13-15, mistä olen toki kiitollinen, kuuntelen yhä samoja bändejä. Vanhempani luottivat häneen, ja pääsin mm. keikoille ja festareille hänen kyydissään. Kävi kuitenkin ilmi, että kyseinen mies koki tällaisen muunakin lähentymisenä, ja alkoi vihjailla välillämme olevan jotain. Hänen vaimonsa oli isäni työtoveri ja hänellä oli kaksi lasta. Pidin häntä ulkonäöltään vastenmielisenä, eli en missään tapauksessa itse käyttäytynyt mitenkään kutsuvasti. Ohitin asiat, kunnes hän pyrki fyysisesti iholle. En lamaantunut, tyrkkäsin hänet voimalla pois ja sanoin jämäkästi ei, minkä jälkeen lähdin pois tilanteesta.

Myöhemmin kun hän vaimonsa ja lastensa kanssa oli käymässä meillä kylässä, hän heitti ”vitsillä”, että kyllä minun tulevan poikaystäväni melkoinen fakiiri pitää olla jos meinaa minun pöksyihini päästä. Tämä tuntui syytökseltä, enkä tiennyt mitä sanoa, joten jälleen ohitin asian. Myöhemmin sain vielä oman äitini (!) kautta kyseiseltä mieheltä terveiset, että se mitä hän oli edellisellä kerralla sanonut, oli tarkoitettu kehuksi eikä loukkaukseksi. Äiti ei tietenkään tiennyt mistä oli kysymys.