Mulla on niin monia tarinoita, että olen miettinyt, että mussa on oltava itsessäni jotain vikaa. Oon miettinyt, että mä varmaan houkuttelen miehet tekemään jotain sellaista itselleni, koska miten muuten mulle olisikaan sattunut niin monta kertaa niinkin ikäviä juttuja. Ja vielä tämän ikäisenä. Ja opettajana. Minunhan pitäisi ymmärtää nää asiat. Mä opetan teinejä näistä ilmiöistä. Mun pitäis osata olla silleen, ettei satu mitään. Ja silti olen löytänyt itseni tilanteista, jotka saavat mut aivan liian hämilleni. Luulen, että jotkut jutut olen blokannut mielestäni pois, koska niin on vain helpompi olla. Mutta se, mitä haluan jakaa täällä on tämä perinteinen lähden jatkoille -juttu. Tiedän, että moni täällä on kokenut pahempaakin, mutta tämä on tapahtunut mulle muistaakseni neljä kertaa. Kaksi raiskausyritystäkin on elämässäni ollut, mutta koska ulkomailla, niin varmaan mun oma vika, koska en oo tajunnut eri kulttuureja. Ulkonäön haukkumista tietenkin silloin, kun en olekaan tykännyt perseestä puristelusta baarissa. Ja pari kertaa mulle on näytetty genitaaleja. Varmaan siksi, että hämmentyisin. Olenhan kova suustani. Ehkä sillä saisi minutkin hiljaiseksi. Mut nää jatkojutut mua eniten mietityttää tällä hetkellä.

Luin kirjoituksen, jossa sanottiin, että kirjoita imperfektissä, koska se on mennyttä, mutta musta tuntuu, etten ole käsitellyt tätä viimeistä vielä, joten kirjoitan preesensissä. Myös senkin takia, että oon onnistunut saamaan itseni tähän tilanteeseen monta kertaa. Tuntuu, että nyt on pakko kirjoittaa. Kesällä en tiennyt, miten ajatella koko asiaa. Itselleni tyypillisellä tavalla heitin siitä mustaa huumoria. Mutta sitten kun se tapahtui taas syksyllä, aloin syyttää itseäni.

En ilmeisesti osaa sanoa tarpeeksi pontevasti että ei kiinnosta. Pidän hauskaa. En ole se tyyppi, joka lähtee ensimmäisenä kotiin. Pilkun jälkeen järkkäillään jatkot. Tietenkin. Onhan huomenna vapaata ja kerranhan sitä vain eletään. Valvotaan aamuun asti. Sitten en jaksakaan lähteä enää kotiin, vaan jään jatkoille nukkumaan. Nukahdan sohvalle. Tiedän, että haluan vain nukkua. Viereen sammahtamaisillaan oleva tyyppi yrittää jotain, mutta laitan peiton meidän väliin ja sanon, että mä nukun nyt. Herään aamulla ilman housuja. Ei ole edes alkkareita. Ne lojuvat lattialla. Ensimmäinen ajatus on, että apua, enhän mä oo tehnyt mitään. Muistan, että oon vain halunnut nukkua. Kun herään ja kysyn vieressä makaavalta tyypiltä, mitä on tapahunut, hän vain nauraa, että no ei mitään ja nousee vierestä ylös. Vetää nopeasti housut jalkaansa ja menee ovelle. Menen perässä. Haluan tietää, miksi mulla ei ollut housuja. Hävettää. Tyyppi katsoo mua jotenkin halvasti. Tulee olo, että eihän hän edes mua voisi haluta – tällaista krapulaista perässäroikkujaa. Kysyn hädissäni, että eihän vain olla oltu yhdynnässä, koska mä en muista tarpeeks hyvin. Tyyppi sanoo hei hei ja laittaa oven kiinni. Menen takaisin sohvalle. Muut nukkuvat. Mä mietin, että kaipa olisin herännyt, jos mulle oltais jotain tehty. En voi tehdä mitään asian eteen, koska olin liian kännissä ja väsynyt, etten muistanut tyypin nimeä enkä kunnolla edes sitä miltä näyttää. Päätin mielessäni, ettei mulle oo mitään tapahtunut. Ei voi. Ei taas. Olenhan herännyt jo kaksi kertaa elämässäni aikaisemminkin siihen, että jatkoilla jonkun käsi on mun housuissa. Ja silloin tosiaan heräsin. Koska oon nukkunut heräämättä puolillepäivään asti, mitäänhän ei oo voinut tapahtua.

Tästä menee muutama kuukausi. Menen Tinder-deitin luokse yöksi ihan seksi mielessä joo. Seksi ei tunnukaan niin hyvältä. Odotukset olivat vähän korkealla ehkä. Mennään nukkumaan. Kumpikin on sitä mieltä. Ei oo mitään vonkaamista ja tuntuu ihan hyvältä mennä nukkumaan viereen ja saada läheisyyttä. Pesen hampaatkin ja sanon hyvää yötä ja aamulla sitten hyvät kahvit. Herään yöllä siihen, että toinen nylkyttää. Oon aivan umpiväsynyt, enkä oikein tajua mitä tapahtuu. Taas yritän vain vetää peittoa väliin ja nukkua vain, mutta toinen siinä touhuaa jotain. Herään aamulla. Juodaan kahvit. En sano mitään. Haluan vain pois. On halpa olo. Ahdistaa. Annoinko taas jotain merkkejä siitä, että mua saa koskettaa ja mua vasten voi runkata silloin kun nukun. Miks toisen kädet vaeltaa pitkin mun nukkuvaa kroppaa? Miks tää on tapahtunut mulle niin usein? Eikö olevinaan fiksut tyypitkään tiedä, mitä tarkoittaa suostumus. Enkä osaa sanoa, että ei nyt en haluas mitään fyysistä?

Mä muuten oon seksuaalisesti aika ʺvilliʺ ja oon tykännyt katsoa pornoa yms. Kai mä siksikin aattelen, että ihan ite oon aiheuttanut nää jutut. Jos oisin kiltimpi, niin ei ois näin käynyt. Mut tän viimeisimmän Tinder-deitin jälkeen on ollut vaan jotenkin tosi paska olo. Yksinäinen. Orpo. Seksuaalisesti täysin tyhjä. Ei vaan enää kiinnosta. Ei huvita tavata ketään. En halua antaa omaa kehoani enää kenellekään käytettäväksi. Ja rakkautta kaipaan silti.