Minun #Memyös- tarina alkaa varsin varhain. Havahduin tähän muistoon oikeastaan ensimmäisen kerran vasta 15-vuotiaana, mutta sulloin sen takaisin alitajunnan perukoille säästääkseni itseni kaikenlaiselta emotionaaliselta syötöltä – olinhan siinä elämäntilanteessa jo muutenkin niin henkisessä kuin myös fyysisessä murrosvaiheessa. Ensimmäisen kerran minua hyväksikäytettiin ollessani vasta viiden vanha. Hyväksikäyttäjä oli minua runsaasti vanhempi perheenjäsen, aikuisuuden kynnyksen juuri ylittänyt mies.

Muistikuvat ovat hatarat ja niihin sekoittuu paljon tuon tapahtuman aikana koettua lapsen pelkoa, ahdistusta, voimattomuutta ja hämmennystä: mitä minulle oikeastaan tapahtui? Vähitellen elämän erilaisia traumoja ja vaikeita kokemuksia kelaillessani olen kuitenkin kykenevä muistamaan yhä enemmän ja enemmän. Muistan edelleen muun muassa sen tunteen, kun mies ensin leikki minun kanssani varsin viattomalta tuntuneita leikkejä. Piirtelimme, pelasimme ja annoin hänen pyörittää itseäni sylissään. Kieroituneinta tarinassa omalla kohdallani on se, että syyllistän toisinaan itseäni tapahtuneesta: annoinko kenties jonkin väärän singaalin, kun annoin miehen sillä tavalla pyörittää itseäni? Järjellä ajatellen kaikki voimme varmasti todeta, että tilanteessa ei ole epäselvyyttä. Viisivuotias lapsi ei ole missään tilanteessa sopiva kohde seksuaaliselle kanssakäymiselle, eikä lapsi edes tuossa iässä pysty käsittelemään seksuaalisuuteen liittyviä asioita.

Näin tapahtui kuitenkin. Syyllistin siitä itseäni useiden vuosien ajan, ja vasta aivan viimeisimpinä vuosina olen päässyt häpeän tunteesta vihan kautta jonkinlaiseen rauhaan. Koskaan se tahra ei kuitenkaan poistu. Mitä tämä kyseinen mies sitten teki? Normaalin lapselle sopivan touhuilun jälkeen hän vei minut pieneen isovanhempieni makuukammariin ja kysyi, voisiko kokeilla minulle yhtä juttua. Viattomana lapsen kysyin, että mitä juttua. En olisi voinut edes aavistaa, että kysymyksen esittänyt turvallinen aikuinen ihminen tekisi jotakin pahaa minulle. Muisto alkaa tässä kohdin jonkin verran säröillä, sillä jouduin jonkinnäköiseen paniikkiin. Edelleen muistan kuitenkin sängyn, miehen kylmät sormet ja lopulta jotain muutakin sisälläni. Muistan myös sen, kuinka lähes lamaantuneen tilani läpi yritin ehdottaa miehelle jotakin muuta tekemistä, siten etten kuitenkaan loukkaisi häntä: mennäänkö mielummin taas vaikka piirtämään?

Tuon muiston kaltaiset tapahtumat toistuivat vielä pariin otteeseen, 5-8 ikävuosien vaiheilla. Seuraavat hyväksikäytön, häirinnän ja alistamisen kokemukset koin jo varhaisessa teini-iässä, koomista sinänsä sillä en ollut sitä nopeasti kehittyvää sorttia. Ikään kuin se mitään edes selittäisi. Kokemuksia on paljon ja osa hukkuu jo muistojen syövereihin, mutta inhottavimmat häirinnät ovat tapahtuneet julkisilla paikoilla. Metrossa matkalla kohti perheeni joulupäivän kokoontumista, muistan istuneeni lamaantuneena paikoillani kahden humalaisen miehen istuutuessa muutoin tyhjässä metrovaunussa eteeni ja viereeni. He alkoivat kovistella 11-vuotiasta tyttöä kertomalla juuri päässeensä linnasta, ja kuvailemalla kuinka heitä panetti kovasti. Muistan katsoneeni lamaantuneena metron ikkunasta ulos. Seuraavaksi miehet tiedustelivat ʺnuorelta naiseltaʺ (joka ilmiselvästi näytti, pukeutui ja käyttäytyi kuin lapsi) millainen alapää tällä on. Metroon astui tällä välin aikuisia ihmisiä, mutta heistä ei ollut apua tilanteessa. Miehet jatkoivat kyselyitään nauramalla samalla kovaäänisesti. Muistan yhä sen minussa heränneen vihan tunteen, kun toinen miehistä taputti kaveriaan olalle ja sanoi ʺvittu mikä jätkä!ʺ Aivan, melkoinen miehinen sankari. Miesten jäätyä ulos metrosta muistan näyttäneeni heille lapaseni sisällä keskisormea – tuossa ikävaiheessa se oli jotenkin hurjaa, mutta samalla voimaannuttavaa.

Toinen häiritsevä kokemus tapahtui ollessani elämäni ensimmäisessä suhteessa. Jouduin siihen liian varhain, liian nuorena ja liian heikkona. Hain turvaa ihmiseltä, joka oli minua runsaasti vanhempi, tuntui ja vaikutti turvalliselta sekä huomaavaiselta. Myöhemmin osoittautui että näin ei tosiaan ollut, ja sainkin vuosia kestäneen suhteen jälkeen pyrkiä eroon tämän miehen huomiosta miltein lähestymiskiellon kautta. Suhteessa ollessani en ajatellut, että eräät nykyään ilmiselvät asiat olisivat häirintää, hyväksikäyttöä tai alistamista. En osannut muun muassa ajatella, että miehen koneelta löytyneet lapsipornon (kaikkien muiden pornolajien muassa) olisivat jotenkin väärin. Olinhan kokenut itsekin ensimmäiset kokemukset jo viisivuotiaana, kai miehet vain olivat sellaisia. Olan kohautuksella tästä ei silti selvitty, sillä aloin tietoisesti välttämään miehen seuraa, ahdistuin ja lopulta masennuin. Pian tämän paljastuksen jälkeen erosimme. Mies ei koskaan vastannut selkeästi kysyessäni hänen koneelta löytyneestä materiaalista, vaan totesi vain että sitä on varmaan tullut muun materiaalin mukana vahingossa. Tiesin tämän valheeksi, mutta koitin uskotella itseäni että näin olisi. Eihän mies koskaan ollut aiemmin käyttäytynyt poikkeavasti suhteen aikana… vai oliko?

Hiljalleen kysymysmerkin takana piilottelevat kysymykset alkoivat järjestäytyä. Löysin pian itseni tilanteesta, jossa olin vakavasti harkitsemassa itsemurhaa. Olin likainen, typerä ja itse tilanteeni aiheuttanut. Kysyin itseltäni jatkuvasti, että miten jouduin tilanteeseen. Kyllähän jokainen hyvin kasvatettu kiltti tyttö tietää ketkä miehistä ovat hyviä ja ketkä pahoja. Syyllistin itseäni aivan valtavasti, ja myönnän tekeväni sitä edelleen toisinaan. Toivon pääseväni siitä vielä yli jonakin päivänä.

Haluan vielä tähän loppuun sanoa, että hyväksikäyttö, häirintä ja ahdistelu ei tapahdu ainoastaan sillä varsinaisella tekohetkellä, sillä muisto tapahtuneesta elää vielä pitkään uhrin mukana. Usein se ottaa myös fyysisiä ja henkisiä muotoja. Minun kohdalla näin kävi myös sairastuttuani syömishäiriöön. Tämä ei ollut kuitenkaan ainoa väylä jota kautta henkinen väkivalta puski elämääni edellisestä suhteesta: entinen mies piti pitkään minusta ja hänestä yhteiskuvia sosiaalisessa mediassa, vaikka ero oli tapahtunut ajat sitten ja olin löytänyt jo henkilön, jonka kanssa myös perustin perheen. Tämä oli kai hänen viimeinen yrityksensä osoittaa, että kuuluin hänen valtansa alle.