Menin rippileirille mökkipaikkakunnalleni. Leirillä aktiivisimmassa roolissa olivat kanttori ja tämän isosena toimiva 25-vuotias poika. Koko rippileirin kuulin rinnoistani ja siitä, että olin kaunis ja haluttava – pääasiassa tältä isoselta. Leirillä järjestettiin hänen aloitteestaan missikisat, jossa minut palkittiin. Isonen halusi pitää minua jatkuvasti kädestä. Hän halusi, että leirinuotiolla istun hänen sylissään. Koin tämän vääränä ja epäasiallisena. Mies selitti, että hän halusi olla vain ystäväni, vain ystäväni. Hän oli avoliitossa. Koska minua oli kiusattu koko peruskoulun ajan, en siksi miehen mukaan vain osannut ottaa hyvää kohtelua vastaan.

Kerran polulla kävellessäni kanttori-isäkään ei pystynyt pitämään näppejään irti, vaan kävi kiinni lanteisiini. Viimeisenä iltana isonen halusi lähteä kanssani soutelemaan läheiseen saareen. Suostuin, koska hän osasi kyseenalaistaa kaikki perusteluni kieltäytymiselle. Kun olimme jo merellä, kanttori-isä huusi perään, ja komensi takaisin. Hyvä niin, sillä en tiedä mitä saaressa olisi tapahtunut. Olin koko leirin varuillani, mutta omatuntoni oli huono – oloni oli epämukava, vaikka minusta vain pidettiin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Aistin, että naispuolinen isonen tarkkaili tilannetta, mutta ei hän sille mitään tehnyt. Leiri päättyi ja siitä viikon kuluttua oli konfirmaatio. Mies viestitteli päivittäin, soitteli. Epäilen, että puhelimessa jutellessaan hän masturboi. Isäni ihmetteli, miksi salailin puheluita ja kielsi yhteydenpidon. Mies vakuutteli minulle, että hän on ainoa ystäväni, joka näkee ainutlaatuisuuteni. Konfirmaatioon mies tuli kuulemma vain minun takiani.

Kesällä mies tuli ystävineen, joista osa oli ollut rippileirillä, hakemaan minua mökiltämme. Koin asian uhkaavana. Vanhempani ajoivat joukon pois ja se taisi olla viimeinen kerta, kun miehen näin. Itse olin piiloutunut saunakamariin. Vanhempani eivät koskaan kysyneet, oliko jotakin tapahtunut. Koin häpeää, koska olin aiheuttanut vanhemmilleni moista vaivaa. Minun, fiksun kympin tytön, olisi pitänyt tajuta paremmin. Myöhemmin lukiossa oli ihmisiä mökkipaikkakunnaltani, ja he kertoivat kavereilleni rippileirin miehestä. Jopa kuva miehestä kaivettiin esiin. Olin ystävieni mielestä nolo, kun mies oli minuun tällaista huomiota kiinnittänyt. Asia oli oma vikani.