En tiedä hyväksytäänkö tätä tarinaa tänne, sillä minun tapauksessani pahimmat arvet minuun on jättänyt toinen nainen, tai oikeastaan tyttö, koska olimme lapsia ja nuoria.

Miehiltä olen saanut kuulla inhottavia huuteluja, ehdotteluja, lääppimistä ja kourimista. Sitä ”perus settiä”.  Osa tutuilta ja osa tuntemattomilta. Osa ikäisiltäni kavereilta ja osa vanhoilta miehiltä.

Mutta asia joka vaivaa eniten ja tuottaa suunnatonta häpeää on seksuaalinen hyväksikäyttö, jota jatkui ala-asteelta yläasteen seiskalle tai kasille.

En tarkkaan muista milloin kaikki edes alkoi. Olin lapsi ja minulla ei ollut paljon kavereita ennen kuin pääsin kouluun. Naapurustossa oli vain muutama lapsi joiden kanssa oli vähän niinkuin pakko olla, koska ei ollut muitakaan leikkikavereita. Minua pari vuotta vanhempi tyttö alkoi tavallaan omia minua. Kutsui minua parhaaksi ystäväksi ja vaati minua sanomaan samoin. Olin lapsena hyvin ujo ja miellyttämisen haluinen, en osannut sanoa kenellekään vastaan. Pian hän alkoi olla hyvin raju leikeissä ja alisti minua haukkumalla ja välillä jopa saattoi purra minua käsivarteen, jos en leikkinyt hänen haluamallaan tavalla. Pelko ja ahdistus kasvoivat. En uskaltanut ikinä puhua tästä vanhemmilleni, lisäksi olen ainoa lapsi, joten sisaruksiakaan ei ollut turvana.

En muista tarkalleen milloin ja miten kaikki alkoi, mutta jossain vaiheessa alkoivat ”seksileikit”. Tyttö pakotti minut tyydyttämään häntä ja hän verhosi sen aina joksikin leikiksi. Olin tuolloin hyvin hämmentynyt sillä en tiennyt seksistä mitään, kuten ei pienen lapsen kuulukaan paljoa tietää. Joka tapauksessa tiesin jollain tapaa, että se oli kiellettyä tai epänormaalia.

Suuri häpeä ja inho alkoi tuona päivänä ja häpesin sitä miksi olin suostunut tai en ollut sanonut mitään. Leikit jatkuivat ja toistuivat ja aina minä jouduin tyydyttämään häntä eri tavoin kunnes hän laukesi. Myöhemmin ala-asteen viimeisimmillä luokilla aloin jo tajuta mistä oli kyse. En vain uskaltanut ikinä sanoa hänelle vastaan, koska hän jatkuvasti käytti henkistä väkivaltaa minuun. Minulla oli myös ajatus ettei kukaan uskoisi minua vaikka kertoisin asiasta. Häpesin ja inhosin itseäni, mutta toisaalta vihasin tätä tyttöä ja monesti fantasioin ajatuksella hänen kiduttamisesta ja tappamisesta. Joskus hän myös koski minuun ja oli niin kovakourainen, että alapäähäni sattui.

”Onneksi” hän ei yleensä koskenut minuun, mutta en vieläkään unohda sitä kuvotusta, kun jouduin koskemaan häneen. Kaikki vain jatkui koska olimme naapureita ja ”parhaita kavereita”, koska hän oli minut siihen alistanut. Tuntuu ihan järjettömältä kirjoittaa tätä sillä minulla on edelleen tunne ettei kukaan voi uskoa näin järjetöntä tarinaa. Noh, sain kuin sainkin viimein elämäni takaisin yläasteella kun laitoin stopin koko hommalle. Olin alkanut ihastua koulussa yhteen poikaan ja hän myös selkeästi minuun. Tiesin etten voi alkaa seurustella hänen kanssaan, jos edelleen harrastan seksiä, vaikkakin ilman omaa halua, jonkun muun kanssa, ja varsinkin naisen.

Yhtenä kertana tyttö oli taas aloittamassa ”leikkiä”. Kaikki eteni aina samalla kaavalla ja tiesin jo melkein aina valmiiksi mitä tulee tapahtumaan, kun hän meni muka makoilemaan sohvalle tai sängylle ollessaan kylässä. Kaikki tämä tapahtui aina kun vanhemmat olivat poissa, joskus jopa silloin kun vanhemmat olivat kotona mutta huoneen ovi oli kiinni. Keräsin siis kaiken rohkeuteni ja itku kurkussa, ääni väristen sanoin ”En halua”. En pystynyt edes katsomaan tyttöä sillä minua pelotti niin paljon. Jatkoin ”Minun on pitänyt sanoa tämä jo pitkään… En halua” Tämän jälkeen syntyi painostava hiljaisuus ja sanoin hätäiseen ”Käyn vessassa”, vaikka mitään tarvetta ei ollut. Menin vessaan ja kuulin kuinka tyttö juoksi ulko-ovelle ja lähti kotiinsa.

En voi sanoin kuvailla mikä onnellisuus minut täytti. Nauroin ja itkin, koska hän oli lähtenyt pois! Myöhemmin sain vain tekstiviestin ”Älä sit ajattele et mä oisin mikään lesbo”. Olin pöyristynyt. En muista edes mitä vastasin, mutta tämän jälkeen hän ei enää ikinä vaivannut minua. Luulen, että hän itse asiassa alkoi pelätä minua, mistä olin tietysti hyvin tyytyväinen. Pysyimme edelleen näennäisinä kavereina. En vieläkään ole kertonut asiasta kenellekään. En usko, että vanhempani kestäisivät, jos kuulisivat. En halua että esim äiti alkaisi syyttää itseään, miksi ei ole huomannut. Emme ole olleet vuosiin tekemisissä tuon tytön (nyt jo naisen) kanssa.

Välillä mietin pitäisikö minun ottaa häneen yhteyttä ja vaatia selitystä. Olen paljon pohtinut sitä, onko häntä joku käyttänyt seksuaalisesti hyväksi, sillä miten muuten hän olisi lapsena osannut pakottaa minua niin hirveisiin asioihin? Olen kokenut suurta häpeää senkin suhteen, koska en aiemmin uskaltanut sanoa ei. Koko touhu olisi voinut loppua jo aiemmin. Olen yrittänyt olla syyllistämättä itseäni, sillä minä todella pelkäsin tuota tyttöä. Hän pienestä pitäen pakotti minua tekemään erilaisia asioita, mollasi minua jatkuvasti ja ivaili, jos en osannut jotain. Jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja seksuaalista myös. Olen myös miettinyt sitä, että pystyisinkö puhumaan tästä läheisilleni, jos kyseessä olisi ollut poika? Tavallaan on ”normaalimpaa” (hyi, jos näin voi edes sanoa), että poika/mies pakottaa seksiin. Minua hävettää suunnattomasti se, että kyseessä oli toinen tyttö. Se inhottaa. Minulla ei ole siis mitään homoseksuaalisuutta vastaan, mutta heterona se on vain niin räikeä ristiriita, kun on joutunut tyydyttämään naista/tyttöä ilman omaa tahtoa. En tiedä ymmärtääkö kukaan, mitä yritän sanoa. Tuntui hyvältä kirjoittaa tästä.

Aion vielä joskus mennä terapiaan, kun on ”hyvä hetki”. Tällä hetkellä asia ei vaikuta elämääni, mutta joskus harvoin saatan edelleen nähdä painajaisia hänestä. Toivon, että ehkä tulevaisuudessa uskallan myös kohdata hänet ja kysyä miksi hän teki minulle niin hirveitä asioita toistuvasti..