Itselleni yllätykseksi minut valittiin yhden maamme suurimman yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen. Valinta oli poliittinen ja olin ylpeä, siitä että juuri minut oli valittu – vieläpä ainoana naisena. Ylioppilaskunnissa työskentelee hallitus hyvin työsuhdemaisesti sekä asiantuntijoita työsuhteessa.

Ensimmäisen yhteisen illanvieton aikana kävi selväksi, että esimiehelle oli suuri ihmetyksen tai pettymyksen aihe, että olin kihloissa. Illan jatkuessa yökerhossa mies puri minua rintaani siten, että sain mustelman. Olin järkyttynyt, koin että olin jotenkin pilannut koko tulevan vuoteni. Kerroin miespuoliselle hallituskumppanilleni, joka ei hievahtanutkaan viereltäni koko loppuiltana. Esihenkilö jatkoi silti seurassamme, ja osin jatkoi käytöstään. Hallituskumppanini suojeli minua ja piti huolen, ettei tilanne eskaloituisi. Kävi ilmi, että tämä on esimiehelle tyypillistä käyttäytymistä.

Pitkin kyseistä vuotta esihenkilö käyttäytyi minua kohtaan alentuvasti, halveksivasti, seksistisesti ja sovinistisesti. Tuntui, että minua rankaistiin siitä, että en ollut jotenkin hullaantunut häneen tai ollut hänen käytettävissään. Aina kun koetin asiaa nostaa esille, minulle todettiin, että hän on oikea tasa-arvon airut, jolle nämä asiat ovat tärkeitä – kyseessä oli oltava vain meidän keskinäinen konflikti. Edelleen minua vaivaa tuo ensimmäinen ilta, ja itsesyytökset siitä, miten koin itseni syylliseksi ”kun oli tapahtunut näin”.