Vaikka olen kokenut seksuaalista häirintää paljon niin eräs tapaus jäänyt kummittelemaan mielen päälle enemmän kuin muut.
Olin yläasteella reippaasti alkoholiin menevä nuori. ”Lääkitsin” paniikkikohtauksia ja ahdistuskohtauksiani vetämällä tajun kankaalle. Pöllin viinaa porukoilta ja mistä sitä nyt käsiinsä sai vaan. Paikallinen taksikuski (ajoi myös koulutaksia) haki meille alkoholia. Hän kutsui meidät myös kotiinsa dokaamaan. Porukassa tyhmyys tiivistyy, dokattiin äijän viinoja. Hän oli hommannut myös kermavaahtoa jolla kehotti meitä leikkimään ja nappailemaan kuvia (hän siis antoi meille kameransa), usein vaan nauroimme näille pyynnöille päin naamaa.

Kerran istuin vessassa kusella heikossa hapessa kun yksi kaverini tuli ottamaan musta kuvan kun istuin huojuen vessanpöntöllä housut kintussa. Taksikuski tuli muutama päivä tämän illan jälkeen kertomaan mulle kahden kesken, että hänellä on musta ihana kuva jossa näkyy kriittiset paikat, mutta ei hätää, hän ei aio näyttää sitä kenellekään muulle ja aikoo säilyttää kuvaa jemma nimisessä piilossa. Tunsin oloni tämän takia likaiseksi ja nolatuksi. Kannoin kummallista syyllisyyttä tapauksesta monta vuotta ja ajatus siitä, että sillä hirveällä äijällä on musta paljastava kuva oksetti. Hän puhui tästä kuvasta mulle useaan otteeseen vihjailevaan sävyyn. Lopulta lakkasin tervehtimästä häntä kokonaan. Nykyään tekisi mieli huutaa pää punaisena ja nöyryyttää ukko julkisesti. Monesti mietin, että onneksi ei käynyt mitään vakavampaa. Meillä oli silloin poikaystävät jotka tajusivat, että äijän viinoihin ei todellakaan paranisi koskea. He tulivat hakemaan meidät pois ja pakottivat meidät lupaamaan, ettemme mene sen ukon luo enää