Tasan kymmenen vuotta sitten olin 19-vuotias ja elin niin railakasta elämää kuin nyt nuorena sinkkuna saattoikin. Takana oli yhdet erityisen hauskat bileet joista matka jatkui keskustaan baariin ja baarista lähdin yksin kotiin. Promilleja oli shottien jäljiltä kertynyt aiottua enemmän ja päätin hieman syrjäisemmältä tolpalta ottaa taksin. Se mitä en päihtymykseltäni tajunnut oli ettei taksi ollut virallinen, vaan jonkinlainen pimeä taksi tai joku satunnainen ohikulkija joka päätti ottaa tilanteesta kaiken ilon irti. Tajusin ettei kaikki ollut kunnossa kun kuski, noin neljäkymppinen mies, alkoi jutella kauniita ja taputtaa polvelle. Vaistoni heräsivät kunnolla siinä vaiheessa kun mies ajoi pimeälle rantatielle (Helsinkiläiset tietävät hakaniemessä kaupunginteatterin takaiset puistot, siellä ei tosiaan liiku ihmisiä) ja kopeloi, ehdotteli. Kännistäni huolimatta muistan suuttuneeni miehelle ja huutaneeni autossa kurkku suorana vitun limanuljaskaa ja saatanan pervoa. Kuski potkaisi mut ulos autosta, polvilleni, sinne talviselle ja märälle autotielle ja heitti laukun perään. Olin tapahtuneesta tosi järkyttynyt ja läheiset koettivat saada mut tekemään rikosilmoitusta. Mä en koskaan tehnyt. Ai minkä takia? Koska tiesin minkä kohtelun olisin poliisien osalta saanut. Humalainen tyttö, bilevaatteissa, astunut suoraan vieraan miehen autokyytin, oma vika. Suunnilleen sellaisen vastaanoton oli kaverini saanut poliisilaitokselta ilmoittaessa tulleensa humalassa raiskatuksi. Olin unohtanut koko jutun kunnes pari vuotta sitten kaikki muistui mieleen siitä mauttomasta, uhreja syyllistävästä poliisilaitoksen facebook-julkaisusta jossa vähäteltiin naisten tekemiä raiskausilmoituksia. Kännissä kun kaikki on sun oma vika, tekijöillä ei ole minkäänlaista vastuuta…