Toimin vuosia sitten aktiivina eräässä suomalaisessa järjestössä, jossa toimi samaan aikaan minua häiriköivä mies. Järjestö oli todella nuori eikä sillä vielä ollut mitään yhdenvertaisuusohjelmaa eikä protokollaa häirintätilanteiden selvittämiseksi. Järjestö itsessään tekee yhdenvertaisuustoimintaa joten oletimme kaikki että myös toimijat ovat ”hyviksiä”. En itsekään uskaltanut viedä asiaa eteenpäin, enkä ehdottaa sisäisten toimintaohjeiden luomista järjestöön.

Minulla oli ollut hiukan epämukava fiilis tästä tyypistä jo jonkun aikaa. Hän tuntui pyrkivän usein lähelleni ja varsinkin humalassa muuttuvan oudoksi minua kohtaan. Tuntui, että jos nauroin hänen vitsilleen tai kiinnitin häntä kohtaan mitään huomiota, hän ymmärsi sen flirtiksi ja alkoi vihjailemaan siitä että voisimme siirtyä jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Yritin pitää käyttäytymiseni mahdollisimman viileänä ja samalla mietin kuvittelenko kuitenkin kaiken.

Erään yli yön kestävän tapahtuman jatkoilla tuli eräiden onnitteluiden vuoksi aiheelliseksi halata toista järjestössä toimivaa miestä. Hän näki halaukseni ja kommentoi minulle myöhemmin kahden kesken loukkaantuneena että miksen ikinä halaa häntä. Ahdistuin kommentista ja vastasin hänelle että kai hän ymmärtää että haluan olla täällä vain kaikkien kaveri, että minä vain onnittelin, ja etten ole kiinnostunut tästä porukasta kenestäkään. Hän sanoi ymmärtävänsä, mutta jatkoi myöhemmin vihjailua ja virnuili minulle olevansa pettynyt etten osallistunut jatkoilla sekasaunaan. Mitä enemmän hän oli humalassa sitä enemmän tämä eskaloitui. Tilaisuudessa oli paljon ihmisiä ja uskon että hän luotti siihen ettei toisaalta kukaan oikeastaan kunnolla huomaa, ja toisaalta etten minäkään tekisi asiasta mitään julkista numeroa tapahtumassa. Yövyimme yhteismajoituksessa, ja hän tuli useaan kertaan kysymään millä patjalla minä nukkuisin. Kauhistuin, sillä tajusin että vieressäni oli vielä varaamaton patja. Puhuin tästä järjestössä toimivalle naishenkilölle, joka vaihtoi yöpaikkansa heti viereeni ja kävi sanomassa tälle miehelle että hän käyttäytyy oudosti ja että toivoisin hänen lopettavan. Olin helpottunut ja toivoin että koko asia olisi tässä. Seuraavana aamuna hän tuntuikin olevan sekä krapulassa että nolona.

Noin vuosi myöhemmin olimme molemmat järjestön kautta isoissa juhlissa vieraalla paikkakunnalla, enkä tuntenut paikalta kunnolla juuri ketään muuta kuin hänet. Juhlissa oli mahdollisuus sekasaunaan, ja osallistuin siihen. Miehen läsnäolo hermostutti minua mutta samalla luotin siihen että hän osaisi käyttäytyä. Olin juhlissa kuitenkin edustamassa ja tutustumassa joten päätin etten anna pelkojeni estää minua ottamasta tilanteesta kaikkea irti. Pidin mieheen ystävällisen viileitä välejä ja pyrin keskittymään muihin ihmisiin ja ohjelmaan. Olin jossain vaiheessa isolla, vieraalla porukalla saunassa ja olimme kaikki alastomina kun hän kurkkasi sisälle vaatteet päällä selvästi etsien jotakin, huomasi minut ja huikkasi ”Täällähän sä olet!”. Hän riisuutui ja tuli lauteille, jossa hän tuijotti avoimesti rintojani ja heitti outoa kaksimielistä läppää. Hän oli selkeästi todella humalassa. Olin paniikissa ja ahdistunut; mielestäni seksuaaliviritteinen puhe ei kuulu suomalaiseen sekasaunakulttuuriin ja asia alkoi häiritä selvästi myös muita paikalla olevia. Ihmiset yrittivät selvästi vaihtaa keskustelunaihetta ja joku kommentoi että ”en tiiä onko toi nyt hyvää läppää”. Tunsin olevani saunassa jumissa, ja vetäydyin pimeimpään nurkkaan odottamaan että voisin mennä joidenkin muiden vanavedessä suihkuun ja pois. Hän kuitenkin siirtyi viereeni ja lopulta alkoi silittelemään paljasta reittäni. Järkytyin enkä kyennyt muuta kuin nostamaan hänen kätensä pois. Tässä vaiheessa muut ihmiset alkoivat todella kiinnittää tunnelmaamme huomiota, ja joku tyyppi kommentoi miehelle nauraen ”sun tyttöystäväs taitaa olla sulle vihanen”. Sanoin todella tiukasti ettemme todellakaan ole mikään pariskunta, mistä tämä mies taas tuntui suuttuvan. Hän vastasi vihaisesti minulle ”Aijaa?!”, ihan kuin hänelle olisi ollut jotenkin epäselvää mikä meidän suhteemme laatu oli. Lähdin paniikissa pois, puin ja kaduin sitä että olin uskaltautunut alasti saunaan vaikka tietenkään mikään tästä ei ollut minun syytäni.

Loppuillan mies oli selkeästi minulle äärimmäisen vihainen: hän edelleen seurasi minua ja pyrki koskettamaan mutta samalla pilkkasi minua. Hän sanoi minun olevan ylimielinen ja ”käyttäytyväni kuin prinsessa”. Käskin hiljaa useaan kertaan häntä lopettamaan ja pysymään minusta kaukana, mutta hän selvästi taas laski sen varaan etten yli sadan ihmisen edessä vetäisi mitään julkisia kilareita; olimme juhlissa yhdessä edustamassa järjestöämme ja liian kilttinä keskityin vain toivomaan että koko yö olisi jo ohi ja että voisin vältellä häntä ihmismassassa. Jossain vaiheessa hän tuli tanssilattialle vaatimaan että tanssisin hänen kanssaan. Seurassani olleet ihmiset katsoivat meitä hämmentyneinä ja kiusaantuneina, ja supisin hänelle vihaisena ”Lopeta, mä en ole sulle mitään velkaa”. Hän oli selvästi raivoissaan, tuli minuun kiinni ja kuiskasi takaisin ”Ai et vai?”. Aloin tärisemään raivosta ja pelosta ja päätin lähteä heti nukkumaan. Tarkistin järjestäviltä tahoilta useaan otteeseen, että minulle järjestetty majoitus on varmasti eri paikassa kuin tämän miehen. Pyysin myös samaan majoitukseen tulevaa miestuttuani kävelemään sinne kanssani, ja nähdessään meidän lähtevän hän vielä huusi perääni: ”Ai, sä lähet TON kanssa vai?”. Miestuttuni tietysti hämmentyi tästä ja kerroin hänelle illan tapahtumat. Hän oli järkyttynyt ja pahoillaan ettei ollut tehnyt mitään; hän oli itsekin luullut että meillä on jotain ”juttua” eikä ollut halunnut puuttua toisten ihmisten ”nahisteluun”. Majoituksessa itkin koko yön.Tämän jälkeen jättäydyin järjestössä taka-alalle ja välttelin varsinkin kaikenlaisia yhteisyöpymisiä ja bileitä.

Vasta myöhemmin kuulin etten ollut ainoa jolla oli hänestä tällaisia kokemuksia. Tämä mies tuntui olevan kuitenkin arvostettu toimija järjestössä, joten kynnys muuhun kuin muiden naisten kanssa supisemiseen oli itselleni liian korkea. Olen kuullut että asiaa on käyty järjestössä myöhemmin todella kattavasti ja kypsästi lävitse ja olen kiitollinen toimijoille jotka uskalsivat nostaa kissan pöydälle, minä en ikinä uskaltanut. Asia on jättänyt minuun syvät arvet ja tämän tekstin kirjoittaminen oli vaikea ja pitkä prosessi. Suhtaudun nykyään epäilevästi kaikkeen sellaiseen yhdistystoimintaan jossa ei ole sisäisiä toimintamalleja häirintätilanteisiin, varsinkin jos sitä perustellaan sillä että ”meillä niitä ei tarvita koska me olemme hyvisjärjestö ja kannatamme tätä ja tätä hyvää asiaa”. Ahdistelua voi tapahtua missä vain porukassa.