Asuin parikymppisenä opiskelija-asunnossa, joka oli katutasossa mutta niin metsäisessä paikassa, että melkein jokaisesta ikkunasta näkyi lähinnä vain metsää. Myös makuuhuoneen ikkunasta näkyi metsää. En tykännyt paksuista verhoista, joten minulla oli makuuhuoneen ikkunassa vain isoäidin virkkaama pitsiverho. Eräänä varhaisena talviaamuna olin makuuhuoneessani laittautumassa päivävaatteisiin. Olin juuri alastomana, kun huomasin metsässä jonkun hahmon ottavan minusta kuvia ikkunan läpi. Koska sisällä oli valot päällä ja ulkona pimeää, en nähnyt hahmoa kovin hyvin, mutta näin kameran, ja itse varmaankin näyin ulos saakka. En toki ollut olettanut, että kukaan siellä metsässä katselisi, saati sitten kuvaisi. Soitin heti poliisille ja kerroin tästä kuvaajasta. Poliisi sanoi, että tapaus on tiedossa, ja että kyseessä on mies, joka on kuvannut muitakin ikkunoiden läpi juuri meidän alueellamme. Partio lähti ottamaan miestä kiinni. Myöhemmin minulle soitettiin takaisin poliisista ja kysyttiin, olisiko minulla vaatimuksia asiassa. En ymmärtänyt tarkkaan, mitä minulta kysyttiin, joten poliisi muotoili asian kärsimättömän kuuloisena jotenkin niin, että ”no haluaisitko sä että tälle miehelle nyt sitten tapahtuisi jotain tämän seurauksena”. Sanoin jotain siihen suuntaan, että mielestäni tällainen toiminta on sairasta, ja että toivoisin tietysti tämän tyypin saavan jonkinlaista apua tai hoitoa itselleen, mutta että en minä hänelle mitään pahaa halua tapahtuvan. Poliisi sanoi, että selvä juttu, ja asia oli siinä. Vasta myöhemmin tajusin, että tällainen salakuvaus on rikos, josta olisin kai voinut myös tehdä rikosilmoituksen. Poliisi esitti asian minulle puhelinkeskustelussa siten, että kyse on vain siitä, haluanko tälle miehelle ”tapahtuvan jotain”; ei siitä, onko omasta mielestäni kotirauhaani loukattu. Luonnollisesti tästäkin episodista jäi sellainen olo, että tapahtunut oli omaa syytäni: olinhan ollut alasti makuuhuoneessani, katutasossa, vaikka minulla oli vain pitsiverhot. Tuon tapauksen jälkeen koko makuuhuoneen ikkuna ja sen ulkopuolinen metsä tuntui minusta aina epämiellyttävältä. Mietin usein pimeällä, että onkohan ikkunan takana nytkin sama mies tai joku muu katselemassa. Tuossa makuuhuoneessa nukkuminenkaan ei koskaan tapahtuneen jälkeen tuntunut oikein turvalliselta.