Suhteemme alussa, kun olimme vielä molemmat melko kokemattomia, olimme viettäneet pidemmän session leikkien. Poikaystäväni halusi vielä kerran sitoa minut, mutta itse halusin jo lopettaa (olimme ruotsinlaivalla ja melkein satamassa, pelkäsin että siivoojat tulevat pian). Sanoin ei, mutta poikaystävä ei reagoinut siihen vaan leikki leikin loppuun. Minuun ei sattunut, mutta muistan kuinka olin todella ärtynyt kun toinen ei reagoinut selvään kieltoon. Menimme kotiin normaalisti ja vasta mietittyäni asiaa kunnolla tajusin, että poikaystävä oli raiskannut minut. Kun seuraavan kerran tapasimme sanoin hänelle tästä ja tivasin, eikö hän tajunnut että teki väärin. Poikaystävän ensimmäinen reaktio oli täysi kieltäminen, eihän hän nyt sellaista tekisi koskaan. Jonkin aikaa siinä riideltiin ja minä itkin, ja lopulta poikaystäväkin tajusi tekonsa ja murtui. Sen jälkeen leikeissämme on aina ollut turvasanat: sanat ”ei”, ”lopeta”, ”älä”, ”sattuu” saavat toisen lopettamaan välittömästi. Muita signaaleja, jotka pysäyttävät toisen ovat yhtäkkinen hiljaisuus/jäätyminen, kauhistunut ilme, toisen työntäminen poispäin ja itku.

Tapahtuneesta olemme keskustelleet useamman kerran ja vieläkin se sattuu, meihin molempiin. Poikaystäväni on empaattinen, huolehtivainen ja suojeleva, tukee minua kaikessa ja on aina valmis puolustamaan minua ja muita. Kun olemme miettineet syitä tapahtuneeseen, on päällimmäisenä ollut kokemattomuus ja se, että poikaystäväni oli oppinut seksin lähinnä pornosta ja netin keskustelukanavilta, joissa naiset esitetään miesten miellyttäjinä ja hieman mystisinä olentoina joiden ymmärtämiseen on erityiset koodit. Nykyään sana ”ei” laukeisee heti voimakkaan pysäyttävän reaktion, mutta poikaystäväni piti oppia tuo reaktio kantapään kautta. Miksei sitä reaktiota opetettu jo koulussa? Kerrottiin vain että tytöillä on menkat ja pojilla äänenmurros, millaisia sukupuolitauteja on ja miten niitä ja raskautta ehkäistään. Mitään ei puhuttu siitä, mitä seksi oikeasti on, puhumattakaan että olisi opetettu mikä on seksin ja raiskauksen ero ja miten lukea toista ihmistä.Luulen, että suuri osa seksuaalisesta häirinnästä johtuu poikien ja miesten tietämättömyydestä ja sosiaalisesta kyvyttömyydestä. Tästä hyvä esimerkki on ”eikö enää mitään saa sanoa”-tyyliset kommentit seksuaalisesta häirinnästä puhuttaessa.

Ajatteluvirheet olisi kaikkein helpointa korjata lapsena, kertomalla pienestä pitäen miten osoitetaan kiintymystä ja kunnioitetaan toista. Viimeistään yläasteella tulisi puhua avoimesti pornosta ja sen antamista mielikuvista ja malleista. Asiallinen seksuaalivalistus olisi voinut pelastaa ainakin minut.