Varmasti kaikilla meistä on kokemuksia seksuaalisesta ahdistelusta tai häirinnästä. Minulla ensimmäisen kerran 7-vuotiaana, kun setä kaupan pihalla kysyi, haluaisinko katsella hänen kanssaan pornolehtiä. En tietenkään halunnut ja menin kauppaan hämmentyneenä. Tilanne ei sinänsä ollut pelottava ja mies vaikutti ”harmittomalta” ja oli lähtenyt tiehensä sillä aikaa.. Mutta eihän 7-vuotiaana näistä mitään tietenkään ymmärrä.

Viimeisin tapaus sattui reilu viikko sitten eräässä helsinkiläisessä yökerhossa. Oli minun vuoroni laulaa karaokea ja menin hakemaan mikkiä tiskiltä. Tartuin mikkiin, ja tiskillä ollut ehkä ikäiseni mies-oletettu tarttui tissiin. Hieman humalaiset aivoni reagoivat nopeasti huutaen tälle tyypille, että ”mitä vittua sä oikeen teet” ja huomasin pamauttavani häntä sillä kädessäni olevalla mikrofonilla poskelle. (En missään nimessä kannata väkivaltaa, mutta tämä oli  vaistonvarainen reaktio, josta en edes ole pahoillani.) Tiskin takana olevat työntekijät näkivät vain ”iskuni” ja puuttuivat siihen, kunnes raivoisana kerroin mitä juuri tapahtui. Siihen eivät sitten sanoneetkaan enää mitään ja asia käsitelty. No, menin laulamaan raivoisassa tilassa kappaleeni (Bonnie Tyler: Total Eclipse of the Heart), jossa keskellä on instrumentaalikohtaus, jonka käytin hyväkseni purkamalla pahaa mieltäni koko baarikansalle. Kerroin mitä äsken oli käynyt ja muistaakseni taisin mainita jotakin oikeudesta koskemattomuuteen ja ehkä vielä lopuksi haistatin kaikille paskat. Tärisin edelleen raivosta. Kappaleen jälkeen pari naista tuli juttelemaan ja kiittämään – minun raivokohtaustani! He olivat otettuja rohkeudestani kertoa tällaisesta ääneen ja kertoivat olleensa hiljaa niin monta kertaa. Minä olen todella iloinen, että he tulivat juttelemaan. Yksi oli nähnyt sen, mitä tapahtui (hän osoitti näin hyvin konkreettisesti, ettei homma ollut vain minun kuvitteluani) – tämä on äärimmäisen tärkeää vastaavissa tilanteissa. Todennetaan tapahtumat! Ei jätetä yksin! Onneksi minulla oli myös hyviä ystäviä tukena. Se tooooodella humalainen kähmijä taisi luikkia jossain välissä häntä koipien välissä pois, eikä varmaankaan muista koko tapahtumasta enää yhtään mitään. Mutta toivottavasti tilanne jäi jonkun muunkin kuin minun mieleeni. Mielestäni nämä asiat kuuluvat meille kaikille kollektiivisesti. Se, miten ME suhtaudumme ympärillämme näkyviin tilanteisiin, luo sen asenneilmapiirin, joka täällä vallitsee. Puolustetaan toisiamme! Sitä ehkä tällä yritän sanoa. Aina ei osaa/jaksa/kykene puolustamaan itse itseään. Minä olin siinä mielessä onnekas ja varmasti myös VOIMAANTUNUT koko tästä esillä olleesta keskustelusta ja rohkeista naisista, jotka eivät enää hyväksy tällaista paskaa!