Eteenkin parikymppisenä elämään kuului todella paljon erilaisia ”pieniä” tapauksia, puristelua, kourimista, seksin ehdottamista, baareissa niljaisia tanssilattialiimaantujia, bussissa viereen änkeäviä ehdottelijoita. Tässä tarkemmin muutamia mieleeni painuneita tapauksia.

13-vuotiaana erään suurkaupungin metrossa noin kolmikymppinen mies tuijotti minua intensiivisesti. Ruuhkassa ajauduin erilleen sukulaisistani, ja päädyin istumaan ikkunan viereen. Mies tuli istumaan viereeni, ja hetken päästä näin ikkunan heijastuksen kautta hänen runkkaavan, reppu oli sylissä niin että vain minä näin. Lamaannuin ja tuijotin pois kuin en huomaisi mitään. Mies jäi muutaman pysäkin päästä metrosta. En kertonut sukulaisilleni mitään.

Erinäisiä julkirunkkareita ja itsensäpaljastajia on tullut jonkin verran vastaani muutenkin: tyhjässä puistossa yksi, kadulla sukuelimet paljaana vastaan kävellyt toinen, satunnaisissa pusikoissa muutamia. Yläasteella matikan sijainen, nuori mies, käyttäytyi systemaattisesti häiritsevästi kaikkien opettamiensa luokkien tyttöjä kohtaan. Kommentoi ulkonäköä, kireitä housuja, taputteli ja vihjaili. Tietääkseni kukaan ei kertonut kellekään toiselle opettajalle tai rehtorille, koska yläasteen synkässä henkisessä ilmapiirissä poikkeuksellista oli ainoastaan se, että tekijä sattui olemaan opettaja. Yläasteella häirintä oli kuitenkin sen verran tavallista, että asia ei edes tuntunut kovin oudolta.

Parikymppisenä liftailin ympäri Suomea ja Eurooppaa. Juuri koskaan ei käynyt mitään, vaikka olin usein yksin, ja nukuinkin mitä kummallisimmissa paikoissa. Vain kerran eräs rekkakuski ehdotti (eleillä ja rasvaisella hymyllä, koska yhteistä kieltä ei ollut) seksiä, kun odottelimme että hän voisi lähteä taas ajamaan. Kieltäydyin, pyysin reppuni, sain sen ja poistuin tärisevänä rekasta. Kävelin ensimmäisen naisoletetun kuskin luo, kerroin mitä oli tapahtunut ja hän ajoi minut ystävällisesti seuraavalle huoltoasemalle. Kerran nukuin yksin makuupussissa hotellin katolla ja heräsin siihen, kun viiksekäs keski-ikäinen mies yritti suudella minua. Kieltäydyin, hätistin häntä pois. Mies ojensi tutisevana kätensä minua kohti: ”Madame, but I want.” Korottaessani ääntäni hän lähti. En nukkunut loppuyönä.

Hippiskenen kaikenkirjaviin ”henkisiin mestareihin” ja muihin auktoriteetteihin osuu välillä asemaansa väärinkäyttäviä tyyppejä. Ylipäätään yhdistelmä vapaata rakkautta, luonnollista alastomuutta, suuria henkisiä totuuksia, erilaisia opettajia ja totaalista valta-analyysin puutetta on hedelmällistä maaperää venyttää ja rikkoa kanssaeläjien henkilökohtaisia rajoja. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräällä leirillä mistä-lie-sydänyhteydestä työpajaa pitävä keski-ikäinen mies, joka kanavoi jokaiselle työpajaan tulleelle totuuksia heidän auroistaan ja energioistaan ja sen sellaisesta. Minun kohdalleni osuessaan mies ylisti minua vuolain sanoin koko ryhmän edessä, halaili ja liimautui minuun aivan kiinni, ja yritti lopulta suudella minua. Käänsin pääni pois. Tilanne oli todella kuumottava, ryhmän edessä tapahtuva, viralliseen ohjelmaan ”kuuluva” lähentely ja samanaikainen sieluni erityislaatuisuuden ylistys ja imartelu laittoi pasmat kokonaan sekaisin ja jäädyin, taas. Mies lopettikin sitten työpajan yhteisen osuuden, ja halusi näyttää minulle kahdestaan jonkin erityislaatuisen paikan metsästä. Vasta kun tajusin olevani kävelemässä tuntemattoman, keski-ikäisen, minua lähennelleen miehen kanssa kahdestaan syvälle metsään tokenin, ja tajusin lähteä pois. Pidin etäisyyttä mieheen loppuleirin ajan, mutta hän asettui usein lähistölleni, seisoskeli vain ja tuijotti. Tai istui telttani lähistöllä silmät kiinni. Kerran nukkuessani hän oli käynyt teltassani jättämässä minulle kirjelapun. Lopulta tyyppi sai selville matkasuunnitelmani ja ilmeisesti niiden vuoksi muutti omiaan niin, että törmäsin häneen vielä seuraavalla leirilläkin, aivan toisessa maassa.

Eräs satunnainen kämppikseni oli hyvin kiinnostunut kuulemaan seksielämästäni, tuli usein huoneeseeni kertoilemaan yksityiskohtia omastaan, mukaanlukien tarkkoja anatomisia havaintoja kumppaneistaan, ja fiilisteli ääneen minulle ja tutustumisvaiheessa olevalle deitilleni sitä miten ”nämä tytöt on kohta täällä muutakin kuin tyynysotaa, pikkuhoususillaan..” (lisää yksityiskohtia siitä mitä seuraavaksi tekisimme.) Hävetti.

Tuorein tapaus on tältä keväältä. Olin lauantai-iltapäivän paikallisbussissa Vantaalla 2- ja 4-vuotiaiden lasteni kanssa, kun bussiin teutaroi joukko humalaisia, pari-kolmekymppisiä korstoja. Yksi jumahti takaosassa istuvan teinitytön viereen käytävälle: katsoin tyttöä silmiin antaen ymmärtää, että näen tilanteen, valmiina puuttumaan tarvittaessa enemmänkin, mutta mies jatkoi onneksi matkaansa takapenkkiin. Pysäkkini kohdalla asettelin lapsia rattaisiin ja samalla näin, että yhdellä miehistä on käsi housuissaan ja hän runkkaa kavereittensa istuessa vieressä. Tällä kertaa riitti, että tiukimmalla vihainen-feministi-ja-äiti -katseellani tuijotin miestä hetken ja hän lopetti, otti kätensä pois ja pyyteli anteeksi, koska ”läpällä ja kännissä tässä vaan”. Sätin tyyppiä hetken siitä että läppä oli erinomaisen huono eikä läppä lainkaan, ja lähdin pois lasten kanssa.