Olen aina ollut muodoiltani hyvin poikamainen ja vielä lyhyet hiukset päälle enkä useinkaan käytä meikkiä. Olin entisen mieheni kanssa polkupyörämatkalla menossa Loviisasta kohti Repoveden kansallispuistoa. Pysähdyimme matkalla Siwalle ostamaan eväitä. Minä jäin pitämään siihen pyöriämme ja mies meni kauppaan. Olin pukeutunut sellaseen peruspyöräilijän trikooseen ja päässäni oli ajolasit. Kypärän otin päästä hikoilemasta ja haroin lyhyen tuk…kani taakse. Punainen pakettiauto kaartoi kaupan pihaan. Ulos astui miesparivaljakko, apukuski oli selvästi kännissä ja lähti autosta suoraan minua kohti uhoten, että ”mikä sä luulet oikein olevasi, että oletko mies vai nainen kun eihän sulla ole edes tissejä tai hiuksia”. Hän tuli hyvin uhkaavasti kohti ja näytti jo siltä, että kohta tulee turpaan. Pidin itse pyöriä pystyssä pystymättä nostamaan käsiäni suojaksi ja olin kuin liimaantunut siihen paikkaan. Onneksi häirikkö luikki äkkiä karkuun kun mieheni tuli kaupasta, varmaan vilkaisin hänen olkansa taakse sen näköisenä, että tajusi paeta. Vihaisena vaan huudahdin jotain ja mieheni ei heti edes tajunnut, että mitä oli käynyt. Ehdimme polkea ehkä kilometrin kun purskahdin itkuun ja aloin täristä kun tajusin vasta mitä oli tapahtunut. Miten usein sitä on myös kohdannut sen, että jos olet kaverisi kanssa iltaa istumassa, etkä halua jotain urpoa kännimiestä siihen viereen, niin yleisin kommentti on samantien, että ”ootteks jotain lesboja hei”. Niinkuin se voisi olla ainoa selitys maailmassa miten hänen hurmaavaa seuraansa ei nyt satuta olemaan vailla.