Tämän kampanjan myötä olen alkanut pikkuhiljaa tajuamaan, kuinka paljon olen kokenut sellaista väärää, mitä olen pitänyt tähän asti joko normaalina tai omana syynäni ja halunnut vain unohtaa. Työskentelin pitkään ravintola-alalla, ja erilaiset kommentit ja kosketukset olivat peruskauraa. ”Viattomimpiin” saattoi vastata itse läpällä, pahimpiin toimi ulos heitto. ”Mutta sellaistahan baareissa nyt vaan on”, ajattelin.

Pahimmat kokemukset liittyvät narsistiseen ex-poikaystävään, ja edelleenkin yli 10 vuoden jälkeen ajattelen olleen itse syyllinen, vaikka kuinka koitan järjellä sanoa itselleni etten ollut. Minut pakotettiin alastonkuviin. Seksissä käytettiin apuvälineitä ja asuja, joita en olisi halunnut käyttää. Minua kutsuttiin huoraksi. Kerran yritettiin kuvata salaa seksivideota kaveriporukalla, kun olin nukkumassa. Silloin kävelin ekaa kertaa ulos ja päätin, että lähden. En lähtenyt vielä silloin kuitenkaan. Kerran olin erittäin humalassa ja olimme lähdössä porukalla baariin. Minä kuitenkin aloin oksentaa pihalla ja poikaystäväni päätti jäädä kanssani kotiin. Muistikuvani ovat todella huonot. Hän vei minut suihkuun (ilmeisesti, koska olin hieman sotkenut itseäni), riisui minut ja raiskasi. Muistan vain itkeneeni ja käskeneeni häntä lopettamaan, koska minulla oli niin huono olo. Hän ei lopettanut ja jätti minut lopulta lattialle, märkänä, alasti nukkumaan. Muutaman päivän päästä riidan yhteydessä sain kuulla olevani lutka ja huora, koska kuulemma myös hänen kaverinsa oli harrastanut seksiä tuolloin kanssani. Ja minä olin muka suostunut kaikkeen. En vieläkään tiedä, mikä on totuus, koska en muista kunnolla. Sen muistan, että minua ahdisti, minä itkin ja pyysin lopettamaan.

Samaan aikaan olen ulkopuolisesti näyttänyt vahvalta naiselta, joka on nostanut takapuoleen koskijat kauluksista seinälle ja huomauttaa heti esim. huora- sanan käytöstä. Ehkä siksi, että minun on edes jotenkin pitänyt näyttää olevani oman itseni herra, vaikken ole sitä todellisuudessa ollut. Erottuani harrastin paljon yhden illan juttuja ja annoin vaikka ei olisi huvittanut. Yritin etsiä itseäni, tavallaan katsoa olinko oikeasti huora. Tarvitsin vielä yhden narsistisen poikaystävän, ennen kuin löysin itsestäni voimaa hyväksyä itseni, ja sen, etten ole sitä mitä minun on sanottu olevan. Tämä kaikki on vaikuttanut itsetuntooni ja seksuaalisuuteeni. Ensimmäisen orgasmini sain yli kolmekymppisenä ja vasta nyt olen oppinut nauttimaan seksistä ylipäätään. Tämä kampanja oli minulle alkuun suuri ahdistus, enkä halunnut osallistua. En halunnut muistaa, koska olen tehnyt liian ison työn unohtaakseni ja rakentaakseni itseni uudestaan. Aloin kuitenkin ajattelemaan sitä, että jos yksikin ihminen päätyy olemaan kokematta samaa, tämän kertominen on sen arvoista. Tai että vaikka tällaista vielä sattuukin, toivon ettei kukaan ajattele sen olevan normaalia tai omaa syytään.