Olin kahden kundin kanssa parikymppisenä jatkoilla baarista. Oli ihan selvää, että seksiä olisi luvassa kolmen kesken. Sitä harrastettiinkin ja se oli ihan kivaa, kunnes anaaliseksiä oli ollut mulle liikaa ja kerroin sen. Hieman myöhemmin kävimme erikoisen sanavaihdon siitä, kuinka minä ja toinen kundeista joskus seurustelisimme. Minä sanoin ylimielisesti, että me ei tultais koskaan seurustelemaan, koska tiesin hänen pettävän tyttöystäväänsä minun kanssani – enkä halunnut seurustella pettäjän kanssa. Kävimme sitten nukkumaan, mutta jossain vaiheessa heräsin siihen, että sama kundi työntyi peräaukkooni. Sanoin, etten halua, mutta hän ei lopettanut. Toinen kundeista katsoi vierestä. Jotenkin eniten vitutti se, että tämä katsoja oli ammatiltaan poliisi. En osannut suuttua, koska ajattelin olleeni itsekin ilkeä ja välitin molemmista kundeista, me oltiin tunnettu pitkään. Sama poliisimies kysyi multa aamulla, oonko ok. Hän sanoi miettineensä, olisiko pitänyt tehdä jotain, kun on poliisi ja kaikkea. Mä olin, että no eeeei, eihän se nyt mitään ollut. Vasta joskus kymmenen vuotta myöhemmin, kun eräs tuttuni kertoi omasta raiskauskokemuksestaan, tajusin, että mutkin on raiskattu. Että olin sanonut ei, ja sen olis pitäny tarkoittaa jotain. Oli todella traumatisoivaa raiskatuksi tulemisen lisäksi tajuta, että olin sisäistänyt sen, pitänyt sitä normaalina käytöksenä ja vähän omana syynänikin. En ollut ikinä kuvitellut, että mut raiskattaisiin. Olin aina ajatellut, että osaan pitää itestäni huolta ja puoleni ja kuin varkain mulle oli käynyt näin enkä ollut edes ite tajunnut sitä.