Olin 25-vuotiaaksi asti täysin kokematon seksuaalisesti. Ihastuin tulenpalavasti ihmiseen joka ei ollut minusta kiinnostunut, ja lähdin tämän sisäistettyäni matkalle jolta toivoin löytäväni uusia tuttavuuksia ja muuta ajateltavaa. Musiikkikiertue oli kyllä hintansa väärti, mutta matkaseura oli tiiviiltä vaikuttava ryhmä opiskelijoita ja minä, ulkopuolinen.

Eräs vanhempi opiskelija oli tosin työskennellyt samalla alalla, ja oli edes juteltavaa, vaikka en tyypistä pahemmin tykkäillyt heti alusta pitäen. Nuoremmilla opiskelijoilla ei ollut rahaa lähteä junan ravintolavaunuun syömään, joten sain herra Xn ruokaseuraksi. Ja hän halusi tarjota votkaa. Ja minä tietysti ymmärsin että sehän yrittää juottaa minut känniin, mutta ajattelin että hahaa, ilmaista viinaa, mikäs siinä. Äijähän ei tästä tulisi mitään kostumaan. Seuraava muistikuva on että olen kyynelsilmin selittänyt dilemmani: ”elämäni rakkauden” ja kokemattomuuteni, sitä seuraava muistikuva on kun äijä työntää kättäni munalleen junan välikössä ja konduktööri kulkee ohi vilkaisten halveksuvasti.

Sen pienen kirkkaan hetken kohdalla tajusin että tätä en halua. Ryntäsin äkkiä hyttiin, omaan punkkaan ja selkä tiukasti samassa hytissä yöpyvää herra Xää kohti. Muistan monia asioita siltä matkalta: odottelevat prostituoidut hotellin aulassa, runsaat venäläiset hotelliaamiaiset, yleisen saunan Pietarissa. Ja sen kuinka herra X hivuttautuu selkäni taakse hyräilemään Autiotaloa. Yyh. Saa toki votkaa tarjoilla, mutta ei saa olettaa olevansa jumalan lahja seksuaalisesti aroille naisille ilman mitään selkeää sanallista vinkkiä siihen suuntaan.