Lukion ensimmäisellä luokalla, 16-vuotiaana olin Stockan kellon alla odottamassa ystävääni ja tämän äitiä. Olin pukeutunut polvipituiseen hameeseen, paksuihin sukkahousuihin ja pitkään villakangastakkiin. Olin laittanut huulipunaa ja näytin mielestäni kivalta. Odotellessani siinä kellon alla, tuntematon pukumies tuli luokseni ja kysyi ”Mitä maksaa?” Hämmennyin ja kysyin ”Mitä?” Hän hymyili ivallisesti takaisin ja toisti kysymyksen. Menin sisälle Stockmannille ja pyyhin huulipunat pois. Tunsin itseni halvaksi. Kaverini ja tämän äidin saapuessa kerroin heille, mitä oli tapahtunut, ja he molemmat olivat vihaisia ja järkyttyneitä puolestani ja painottivat, ettei tämä ollut millään tavalla minun syyni. Silti tunsin itseni huonoksi. Ja ensimmäinen kysymykseni heille oli ”Näytänkö minä huoralta?”

Aina Stockan kellon ohi kävellessäni tämä nousee mieleeni. Meni aikaa kunnes ”uskalsin” käyttää huulipunaa tapahtuneen jälkeen. Tiedän, ettei kyse ollut pukeutumisestani tai huulipunasta. Tyyppi käytti valtaa ja nautti selvästi reaktiostani.