Jäin parikymppisenä työkeikan jälkeen viikoksi lomalle Napoliin. Majapaikkani vieressä oli työmaa, jonka jouduin ohittamaan joka kerta ulos lähtiessäni. Joka kerta sain myös osakseni työmiesten huomiota vislauksien, huutelun, kadulla saattelun ja käsillä muotojeni ilmaan piirtämisen kautta. Lempinimekseni vakiintui ”piccolina barbie”. Kahtena ensimmäisenä päivänä kävin ulkona, mutta loppuloma kului parvekkeella kirjoja lukien, koska en enää halunnut edes poistua asunnosta.