Olen aina ajatellut kuunnellessani keskustelua seksuaalisesta häirinnästä, joko yleisesti tai ystävieni suusta, että onneksi en ole itse sitä kohdannut. Paitsi, kun 19-vuotiaana matkustin junalla ja viereeni istui kaksi laitapuolenkulkijamiestä, joista toinen painautui minua vasten puhuessaan, koska itse yritin päästä kauemmas, ja toinen vain kommentoi kuinka ”Rehevää likkaa on mukava katsella”.

Ja kun metrossa minua vastapäätä istunut mies hieroi penistään housujen läpi, ja tuijotti minua samalla tosi intensiivisesti.

Ja kun kaverin kaveri baarissa minua halatessaan ujutti kätensä haaruksilleni ja olin niin järkyttynyt, etten saanut sanottua mitään.

Tai kun ex-poikaystäväni vielä seurustellessamme suuttui minulle jostain sanomastani kesken seksin ja kouraisi minua kipeästi haaruksista sen johdosta. Tai kun samainen mies (nyt exänä ja uudessa seurustelusuhteessa) viestittelee, että haluaisi minun tulevan antamaan hänelle blowjobin.

Mieleen muistuu myös se kerta, kun yläkoululaisena olin parhaan kaverini luona kylässä ja hänen isänsä alkoi katsoa pornoa tietokonehuoneessa, ovi auki ja volyymit kovalla. Kaverini paiskasi oven kiinni, emmekä koskaan puhuneet asiasta.

Toki olen päässyt vähemmällä kuin moni muu, mutta on asioita, jotka ovat väärin ja asioita, jotka ovat vielä enemmän väärin. Eikä niitä lievempiäkään ahdistelun ja häirinnän muotoja tule hyväksyä.