Olin 10-vuotias, kun olimme taas kerran 11-vuotiaan serkkuni kanssa tätini mökillä. Serkkuni kroppa oli kehittyneempi kuin minun, ja tämä ei jäänyt tätini mieheltä huomaamatta (miehen mielenkiinto serkkuani ja minua kohtaan lisääntyi aina miehen ollessa humalassa). Tällä kertaa miehen mielestä oli hauskaa heittää serkkuni laiturilta järveen. Serkulla sattui vielä sopivasti olemaan valkoinen t-paita päällä. Kun serkkuni alkoi itkeä, hänelle todettiin, ettei mies sillä mitään pahaa tarkoittanut. Hän vain toivoi tyttöä niin kovasti, koska hänellä itsellään oli vain poikalapsia. Tädin mies oli ennenkin käyttäytynyt mielestäni oudosti, mutta en silloin luonnollisestikaan tajunnut, miksi tunsin niin.

Olin 14-vuotias kun luokkani pojat saivat jostain idean, että tytöt tarvitsevat kuivaraiskausta. Tämä saattoi olla kaikkea ohi kulkevien tyttöjen takapuolen, rintojen ja haarojen kourimisesta tytön nylkyttämiseen pöydällä (nylkytys tapahtui välitunnilla silloin kun luokassa ei ollut ketään muita). Huorittelu oli alkanut jo vuotta aikaisemmin ja jatkui koko yläkoulun ajan. En muista varmaksi, mutta se saattoi alkaa jo kun olimme kuudennella luokalla. Kukaan ei koskaan puuttunut tähän käytökseen millään tavalla, ei vaikka opettajat olivat aivan varmasti tietoisia asiasta.

Olin 25-vuotias, ja käymässä silloisen miesystäväni kanssa miesystäväni äidin ja tämän miesystävän luona. Anopin miesystävä halusi aina välttämättä halata minua, ja tällä kerralla hän nosti käsivarrellaan rintaani ylös samalla. Hänen ilmeensä oli kovin mairea. Olin niin hämmästynyt, että en saanut sanaa suustani. Sanomattakin selvää: en halannut häntä enää kertakaan tuon jälkeen. Samainen miesystäväni käytti myöhemmin henkistä ja fyysistä väkivaltaa minua kohtaan.

Tuossa oli vain joitain tapahtumia, jotka ovat jääneet mieleen. Hipelöintiä ja ehdotteluahan on tapahtunut aina. Nyt kun olen 43-vuotiaana välillä ravintola-alalla töissä, minua kehotetaan hymyilemään ja minua pyydetään mukaan kotiin. Kiitos tästä ryhmästä ja kampanjasta.