Olin aika viimeisilläni raskaana, ehkä seitsemännellä kuulla, ja ison mahani kanssa matkalla töistä kotiin yöbussilla. Viereeni tulee istumaan ihan siististi pukeutunut mies käytävän puolelle. Huomaan jotain outoa ja kun vilkaisen miehen suuntaan huomaan että tämä ällötys vetää käteen! Jäädyin ihan täysin ja käännyin vain ikkunaan päin ja mietin että mitä helvettiä!? Halusin nousta ja mennä pois, mutta en uskaltanut kääntyä mieheen päin enkä olisi päässyt nousemaan paikalta ilman että olisin pyytänyt miestä siirtymään. Eikä täydessä bussissa kukaan muukaan sanonut mitään. Jossain vaiheessa mies nousi itse pois, vissiin kun oli runkannut valmiiksi.

Toinen tapaus kun olin kahdeksannella kuulla raskaana, humalassa oleva mies huutelee tyhjässä metrovaunussa että ”voisin panna sua nyt vaikka heti” ja jotain muuta ällöttävää. Metro oli ehtinyt lähteä ja vähän pelotti siinä ison mahan kanssa ennen kun seuraavalla asemalla tuli muita ihmisiä kyytiin. Noh, hyppään metrosta ja kävelen kotiinpäin asemalta ja olen melkein oman talon kohdalla niin vastaantuleva auto hiljentää vauhtia kohdallani. Eka ajatus on että nyt vaan kävelen nopeasti eteenpäin mutta sitten mietin että äh joku haluaa vain kysyä ajoneuvoja. Pysähdyn kuuntelemaan ja tuntematon keski-ikäinen mies kysyy jos haluan lähteä ajelulle. Kiiruhdan kotiin niin nopeasti kun pääsen!

Olin todella vihainen näitten tapausten jälkeen että enkö edes raskaana saa olla rauhassa? Näitä ahdistelukokemuksia on niin paljon omalla kohdalla että tämmönen tuntuu jotenkin vaan normi elämältä. Kyllä mä joka kerta suutun ja osaan yleensä pitää puoleni. Mut joskus sitä vaan jäätyy eikä osaa toimia. Vältän katsoa tuntemattomia miehiä silmiin ja mietin eri tilanteissa että en kai ole nyt liian ystävällinen, vaikka juttelen normaalisti. Kun liikun yksin illalla vedän esim hupun päähän ja yritän näyttää mahdollisimman oudolta tai vihaiselta ettei kukaan lähestyis mua.