Kuten monilla meistä, myös minulla on useampia seksuaalisen ahdistelun kokemuksia.  Jaan juuri tämän kokemuksen siksi, että se kuvastaa minusta hyvin erästä aivan tietynlaisen seksuaalisen työhäirinnän aspektia.

Tapaus on jäänyt kirkkaana mieleeni. Ei erityisen traumaattisena, vaan ikään kuin tyylipuhtaana esimerkkinä omassa lajissaan.

Olin n. 25-vuotias opiskelija ja työskentelin opintojen ohella aulavahtimestarina kulttuurikeskuksessa. Tapahtumien aikana vahtimestarit vastasivat mm. yleisön turvallisuudesta ja osaksi myös salin tekniikasta. Työyhteisössä selvästikin pidettiin miehiä pätevämpinä työntekijöinä kuin naisia: jokaisessa vuorossa tuli olla yksi tai useampia miehiä, jotka olivat (epämuodollisesti) päävastuullisia tapahtumien kulusta, ja naisia otettiin lisäksi vuoroon jos oli tilaa. Itse en nähnyt mitään syytä tällaiselle jaottelulle, kokemukseni mukaan naiset olivat yhtä päteviä työssään kuin miehetkin. Vahtimestarit keskustelivat keskenään radiopuhelimien välityksellä.

Kerran työvuorossa kävi niin, että päävahtimestari kysyi radiopuhelimessa erästä saliin liittyvää teknistä tietoa, ja keski-ikäinen miespuolinen kollegani vastasi kysymykseen väärin. Korjasin (mielestäni ihan neutraaliin sävyyn) tämän tiedon ja annoin oikean vastauksen. Kollega alkoi väittää omaa tietoaan oikeammaksi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mielipidekysymys, vaan tuon salin tekniikan vuoksi kollegani antama vastaus ei yksinkertaisesti ollut mahdollinen. Totesin tämän, ja päävahtimestari kuittasi, että näinhän se taitaa ollakin. Radiokeskustelu tästä aiheesta loppui siihen, eikä tapauksessa olisi luullut olevan mitään kummallista. Paitsi että välittömästi näiden kommenttien jälkeen tämä sama miespuolinen kollega sanoi radioon tosi vihjailevalla äänensävyllä: ”Sä olet kuule ihan tosi söpö kun sä punastut noin!” Ja sitten hän jatkoi, en muista enää tarkkaan millä sanoilla, että tulisinko hänen kanssaan illalla ulos, ja muuta tämän suuntaista. Emme olleet tämän miehen kanssa tässä tilanteessa edes näköetäisyydellä, joten punastumiskommentti oli sikälikin aika outo. Ja koko tuo ”flirtti” tapahtui siis työkanavalla, kaikkien kuullen. Sanoin, että ei kiinnosta, ja ehdottelu loppuikin siihen.

Mieleeni tämä tilanne jäi sen tähden, että tämä kollega ei koskaan ennen ollut käyttäytynyt minua kohtaan vihjailevasti, eikä käyttäytynyt tuon välikohtauksen jälkeenkään. Hän ei käsittääkseni ollut kiinnostunut minusta, enkä minä hänestä: välimme olivat tuohon saakka olleet yksinomaan asialliset. Tuo ”flirtti” oli päivänselvästi jonkinlainen miehisen vallan osoitus, keino koettaa laittaa minut ruotuun tai ottaa tilanteessa ohjat käsiinsä. Kollegan mielestä nuorempi nainen ei olisi ilmeisestikään saanut oikaista häntä toisten kuullen, ei etenkään missään teknisessä seikassa. Hänen piti siis keksiä tyhjästä kummallinen punastumisjuttu, aivan kuin olisin ollut jotenkin epävarma itsestäni ja punastelemassa siinä hänen lähettyvillään, ja siitä sujuvasti alkaa ehdotella illanviettoa.

Oletan, että tämän tyyppiset lievemmät häirinnän kokemukset saattavat kuulostaa asiaa tuntemattomista ja omakohtaisesti kokemattomista sellaiselta, että seksuaalisen häirinnän luonteesta on hankalaa saada kiinni. Tämäkin tapaus voisi varmasti herättää reaktion: ”No, se flirttasi töissä ja muiden kuullen, mutta eihän tuossa mitään sen kummempaa ollut, ja sehän uskoi kun sä sanoit ei. Se oli varmaan vain vähän sosiaalisesti kömpelö tyyppi.” Pintapuolisesti tältä voisi vaikuttaa, mutta tilanteen kontekstissa oli päivänselvää, mitä tapahtui ja miksi. Kyseessä ei ollut kömpelö kiinnostus minua kohtaan, vaan suoraviivainen pyrkimys osoittaa, että emme itse asiassa olisikaan tilanteessa läsnä tasa-arvoisina ja kollegoina.